Ok, minä oon niin heikkona näihin...

Avaa video YouTubessa

Ja originaali:

Avaa video YouTubessa

Bongasin tänään Helsingin Sanomien verkkolehden⁽¹ puolelta ainakin itselleni uuden toiminnon: Lehtihyllyn. Tai oikeastaan kyse leikekirjasta, sillä toiminto mahdllistaa yksittäisten artikkeleiden muistiin laittamisen lyhyen (160 merkkiä) muistiinpanon kera:

Tallennetut artikkelit löytyvät sitten Lehtihylly-välilehdeltä.

[klikkaa kuva suuremmaksi]

Voidaan tietenkin kysyä, että löytyykö tälle toiminnolle rakoa kun on jo Delicious ja miljoona muuta enemmän tai vähemmän sosiaalista kirjanmerkkipalvelua? Vastaukseni on: kyllä löytyy. Suurin osa Hesarin ja muiden kotimaisten sanomalehtien lukijoista ei ole webin kirjanmerkkipalveluista kuulleetkaan ja useimmat kääntyisivät varmasti kannoillaan jo englanninkielisen käyttöliittymän nähdessään.

Askel on siis oikeaan suuntaan ja kehittyessään se voi hyvinkin edistää käyttäjien sitoutumista lehteen. Hyvä kysymys on, että mitä tapahtuu jos lopetan tilaukseni? Menetänkö myös lehtileikkeeni? Fyysisessä maailmassa se olisi absurdia, toivottavasti digipuolella on mietitty asiaa myös asiakkaan kannalta.

Pidän peukkuja toiminnon laajenemiseksi myös ei-maksullisella puolella oleviin uutisiin ylipäätään sisältöyksiköihin kuten vaikkapa sarjakuviin. Toiminnallisuus voisi olla myös jonkinlainen täky saada ei-maksavat lukijat rekisteröitymään ja samalla vakiinnuttamaan nimimerkkinsä uutisten keskustelupalstoilla – vakiopseudonyymin käyttäytymistä kun kontrolloidaan satunnaista puskahuutelunimikettä tarkemmin.

Suotavaa olisi myös laajentaa toiminto myös muihin Sanoman lehtiin – se tosin vaatisi pellin alla isompaa remonttia. Lehtihyllyn sarakkeista näyttäisi löytyvän yhtenä erottelijana HS-logo, joten ehkä usean lehden järjestelmään on jo teknisesti valmistauduttu (ellei erottelu tule vain HS/Nyt/Kk-liite -välille).

Hienoa olisi jos mobiilisivusto ymmärtäisi maksavia käyttäjiä ja myös sitä kautta pääsisi verkkolehteen ja lehtihyllyyn käsiksi.

Ja vielä vieno pyyntö Sanoman suuntaan: eikö sivusto voisi oikeasti muistaa kirjautumistani jos niin haluan? Toimintoa on lupailtu jo pidemmän aikaa.

***

1) Hesarin verkkolehti, eli ei HS.fi vaan sen alta löytyvät maksullisen digilehti-osion alta löytyvä verkkolehti, joka on siis html-muotoinen versio päivän printtilehdestä, mutta ei ole kuitenkaan se flash-pohjainen selailtava näköislehti.

Edit: Hups, tämä postaus livahti julkaisuun liian aikaisin ja keskeneräisenä. Olkoot nyt, mutta lisää tulossa.

Hankin viimein iPhonen. Harkinta-aika oli pitkä, sillä vasta kesällä julkaistun 3GS-mallin rauta ja tuorein firmware tekivät paketista sellaisen, että halusin sitoutua Soneran kytkyyn. Laite lienee parasta mitä älypuhelinpuolelta löytyy laadun ja käytettävyyden saralla, mutta rauta ja käyttis ovat vain osa iPhonen viehätystä, valtava ohjelmistotarjonta on monilta osin se juttu, mikä pitää iPhonen muiden yläpuolella.

Ehdin harjoitella vuoden 2. sukupolven iPod Touchilla, olenkin ehtinyt kokeilla yhteensä muutamaa iPhone OS:lle tehtyä appia. Suurin osa softasta on ilmaista tai alle pullakahvin hinnan, joten hyvää saattaa löytää halvallakin.

Koska softatarjonta on oikeastaan liiankin laaja, olen koonnut tähän postaukseen parhaita iPhone-ohjelmistoja helpotukseksi muille. Olen käyttänyt niitä kaikkia iPhone 3GS -puhelimella ja 3.1-firmwarella, monet niistä toimivat täysin tai osittain vanhemmilla kokoonpanoilla ja iPod Toucheilla – en kuitenkaan merkkaa tähän vähimmäisvaatimuksia, ne kannattaa tarkistaa iTunesista, jonne hinnat linkittävät.

Vaikka otsikossa puhun "parhaista iPhone-sofitsta", olen livauttaunut joukkoon myös välttäviä, tämän vuoksi olen myös pisteyttänyt softat 1-5. Alle 3:n menevät ovat välttävästi toimivia (mutta ilmaisia) tai kypsymättömiä kuriositeetteja. Jotta saisin tämän projektin joskus valmiiksi, niin pidän esittelytekstit lyhyinä ja liitän kylkeen videon jos sellainen jostain löytyy.

Tarkoituksenani olisi julkaista yhteensä kaksi tai kolme laajempaa postausta aiheesta sekä sen jälkeen mahdollisesti yksittäisiä esittelyjä.

***

Evernote
Pisteet: 5/5 – Hinta: ilmainen
Evernote-palvelun virallinen iPhone app. Evernote on erinomainen muistio-ohjelma, joka mahdollistaa muistiinpanojen (teksti, kuva, audiotallenteet, pfd, jne..) synkronoimisen tietokoneiden, Evernoten-verkkopalvelun ja iPhonen välillä. Evernoten desktop-client on jo parhautta, mutta iPhone-softa tuo siihen aidosti lisäarvoa, kun kameralla voi kuvata suoraan muistioon ja mikrofonilla ja integroidulla nauhurilla voi tehdä äänimemoja. Palvelu muuttaa sinne lähetetyissä kuvissa olevat tekstit haettavaan muotoon. Softan käyttö vaatii luonnollisesti Evernote-tilin, jonka ilmaisversio on täysin käyttökelpoinen. Tämä softa oli yksi päällimmäisistä syistä, miksi halusin ostaa iPhonen.

Avaa Evernoten esittely YouTubessa

***

SugarSync
Pisteet: 5/5 – Hinta: ilmainen
Tarjoaa pääsyn SugarSync-palveluun ladattuihin/varmuuskopioituihin tiedostoihin ja mahdollistaa tiedostojen katselun ja jakamisen puhelimen osoitteistoa hyödyntäen. Softan avulla on myös tallentaa palvelimelle tai palvelimen välityksellä tietokoneelle valokuvia valokuva-albumista tai suoraan kamerasta. Itse maksan SugarSyncille vuosimaksua tiedostojeni online-backuppauksesta, joten en ole aivan varma kuinka sujuvasti palvelu toimii 2 Gt:n ilmaistilin kanssa. Olen blogannut SugarSyncista laajemmalti aikaisemmin.

Avaa SugarSync-esittely YouTubessa

***

WeatherPro
Pisteet: 5/5 – Hinta: 2,99€
Kuvaus: Usean päivän sääennusteet kolmen tunnin tarkkuudella, lämpötila, tuulen suunta ja voimakkuus, saderiski, satelliittikartat, jne. Hyödyntää GPS-paikannusta. Kaikkia pienempiä paikkakuntia ei löydy listoilta, joten 5 pistettä paikkakuntavarauksella. Ensimmäinen sääennustepalvelu, netissä tai netin ulkopuolella, josta koskaan jaksanut kiinnostua saati innostua.
 

Avaa WeatherPro-esittely YouTubessa

 ***

Face Melter
Pisteet: 5/5 – Hinta: ilmainen (Lite) / 1,59€ / 2,30€ (Pro)
Ratkiriemukas softa, jonka avulla voi väännellä valokuvissa olevia kasvoja – kuvan voi ottaa suoraan ohjelmassa tai hyödyntää jo otettuja. Muodonmuutoksesta saa animaatioloopin, jonka voi tallentaa pro-versiossa. Erityisen hyvä lasten viihdyttämieen ja itsekin olen repinyt tästä hupia monikertaisesti hintansa edestä. Päädyin ostamaan normaaliversion.

Avaa Face Melter -esittely YouTubessa,
katso myös AppVeen arvosteluvideo

*** 

PhotoForge
Pisteet: 5/5 – Hinta: 2,39€ (-40%)
Ehkä iPhonen monipuolisin ja kuvankäsittelyohjelma ja vieläpä halpa olipa tarjouksessa tai ei. Toiminnoista löytyy sivellin monipuolisilla säädöillä  ja täyttötyökalu hyvällä väripaletilla, pyyhekumi tepsii vain piirrettyyn, eli kuvan päällä voi askarrella huoletta. Lisäksi tarjolla on sottaustyökalu (smudge), rajaus ja jopa kloonaustyökalu! Lisäksi säätöpuolelta löytyy curves & levels (RGB/CMYK/Lab), kohinan posto, epäterävä maski ja terävöitys sekä luonnollisesti undo/redo -toiminnot. Peruskäyttäjäkin löytää tälle käyttöä sillä curves-työkalulla saa korjattua hieman alivalottuneita kuvia, smudgella saa "sensuroitua" kuvasta vaikkapa kasvot ennen julkaisua ja siveltimellä voi vaikka ympyröidä korostettavan yksityiskohdan. Curvesia voi kokeilla saman firman PhotoCurvesFree -näytesoftalla.
Edit: Adoben Photoshopin ilmainen iPhone-versio on nyt saatavilla myös Suomessa. Kannattaa kokeilla myös sitä. En ole vielä itse ehtinyt testaamaan.
Edit2: Testailun jälkeen Photoshop häviää PhotoForgelle 6-2.

Avaa PhotoForge -esittelyvideo YouTubessa
(upotus ei valitettavasti mahdu blogin leiskaan)
 

***

Auto Stitch
Pisteet: 4/5 – Hinta: 1,59€
iPhonen maineikkain panoraamakuvien koontisofta, eikä syyttä. Kuvat voi valita kätevästi ryppäänä ja jälki on yllättävän hyvä. Ohjel Täysiresoluutioisten lopputulosten katselu onnistuu ohjelmassa ja tietokoneella, mutta iPhonen albumi esittää kuvat normikuvien resoluutioisena.
 

***

Google Earth
Pisteet: 5/5 – Hinta: ilmainen
Tämä softa on hieno esimerkki iPhonen vääntövoimasta, sillä se jää fiiliksenä kovin kauas Google Earthin pyörittämisestä tietokoneella. Sormiohjaus toimii hienosti ja kallistuksen tunnistustakin hyödynnetään.

Avaa Google Earth -esittely YouTubessa

***

Cyclopedia
Pisteet: 3/5 – Hinta:
Softa paikallistaa käyttäjän ja näyttää kameran läpi katseltuna lähistölle geotagattuja englanninkielisiä Wikipedia-artikkeleita. Softa saa mielikuvituksen laukkaamaan, mutta käytännön arvo jää heikoksi – tästä kannattaa maksaa vain jos tykkää fiilistellä ja esitellä erilaisia augmented reality -demoja. Ja minähän tykkään.

***

Pocket Universe
Pisteet: 4/5 – Hinta: 2,39€
Softa hyödyntää GPS-paikannusta, magnetometriä ja kiihtyvyysanturia tunnistaakseen puhelimen sijainnin ja asennon, ja näyttää ruudulla liikkellä panoroitavan ja pinch-otteella zoomattavan tähtikartan. Eli softa käyntiin ja tähtää taivaalle, niin näet mitä tähtikuvioita ja planeettoja juuri sillä suunnalla on nähtävissä. Augmented reality -demona edellämainittua Cyclopediaa tyylikkäämpi ja muutenkin käyttökelpoisempi jos taivaalle tiirailu kiinnostaa. Softa on näköjään nyt maksullinen, itse onnistuin nappaamaan ilmaisversion.

*** 

Eat.fi
Pisteet: 4/5 – Hinta: ilmainen
Softa tunnistaa (vähän hitaasti) sijainnin ja hakee kaupungin ravintolatietoja mainiosta Eat.fi -palvelusta. Näppärä tapa hakea ruokapaikkoja kategorian, hinnan, käyttäjäarvioiden tai, mikä usein tärkeintä, läheisyyden ja keittiön aukiolon mukaan.

***
 

Remote (iTunes)
Pisteet: 4/5 – Hinta: ilmainen
Erittäin näppärä langattoman lähiverkon yli toimiva kaukosäädin iTunesiin.

 ***

Crop for Free
Pisteet: 2/5 – Hinta: ilmainen
Simppeli softa, jolla voi rajata otettuja valokuvia ja tallentaa ne uutena tiedostona. Rasittavan pitkä intro ja toiminta välillä tahmaa, mutta ilmaiseksi työkaluksi ihan ok lisä, ellei halua maksaa paremmasta editorista.

***

Facebook
Pisteet: 5/5 – Hinta: ilmainen
En erityisemmin tykkää Facebookista, mutta pakko myöntää, että tämä softa on hyvä tapa käyttää sitä. Toimintojen määrä on moninkertainen verrattuna esim. Nokian puhelimiin saataviin versioihin, mm. chat toimii sujuvasti.

***

Bejewled 2
Pisteet: 5/5 – Hinta: 2,39€
Pelaajana ns. casual gamer, eli tykkään simppeleistä peleistä, joilla voi kuluttaa muutaman minuutin silloin tällöin – tai sitten addiktoitua ja pelata silmät pyöreinä aamuviiteen. Bejewled 2 soveltuu molempiin.

Lisää Bejewled 2 -esittelyjä YouTubessa

***

Jungle Gems
Pisteet: 4/5 – Hinta: ilmainen (lite) / 0,79€
Jungle Gems on tyyliltään samaa sarjaa edellä mainitun Bejewledin kanssa. Pienillä jalokivillä ammutaan pyörivää timantirypästä ja 4+ kombot samaa väriä tipahtavat. Pientä miinusta pienestä tarkkuuden puutteesta, mutta päivitykset ovat parantaneet laatua. Ilmaisessa lite-versiossa peliaika rajoitettu minuutiin.

***

Sway
Pisteet: 4/5 – Hinta: ilmainen (lite) / 3,99€
Sway on todella symppis peli, joka hyödyntää kapasitiivistä kosketusnäyttöä hienolla tavalla. Pelaajan peukut vastaavat ruudulla roikkuvan hahmon käsiä. Peukku ruutuun ja hahmo tarttuu kiinni, peukku ylös ja käsi pääsee irti. Sormia pyörittämällä ja nosetelemalla edetään pitkin seiniä ja kerätään pojoja. Välillä pudotaan, mutta ei se mitään, sillä kenttien edetessä kysymys on taidosta, ei elämien loppumisesta, vaihtoehtoisia reittejä on useita, joten yksi vaikea taso ei vielä pilaa päivää. Hinta on näköjään noussut oman hankinnan jälkeen, mutta onneksi tarjolla on myös ilmainen lite-versio.

***

ActiveSonar

Pisteet: 3/5 – Hinta: ilmainen
Tämä kuuluu sarjaan leikkikalut. Ensin softalle kerrotaan arvio huoneen lämpötilasta, sitten napautetaan se käyntiin ja kaiuttimista alkaa kuulua napsutusta, jonka avulla puhelin arvioi kaiuttimien suunnassa olevan esteen etäisyyden. Muutamalla lämpömittarin kanssa tehdyllä testikerralla pääsin jopa +/- 3 senttimetrin tarkkuuteen.

***

RedLaser
Pisteet: 4/5 – Hinta: 1,59€
Softa lukee kameran avulla viivakoodeja kirjoista/leffoista/levyistä ja etsii hinnat halutun Amazonin valikoimasta sekä muista verkkokaupoista. Tarvittaessa viivakoodin voi syöttää myös numeraalisessa muodossa. Ymmättettävästi suomenkielisiä kirjoja ja täällä jaeltavien leffoja löytyy ulkomaisista tietokannoista huonosti, mutta

***

Just Light Flashlight
Pisteet: 4/5 – Hinta: ilmainen
Pelkkä valo. Siis valkoisena hehkuva ruutu, vähänniinku taskulamppu. Antaisin täydet pinnat jos se nostaisi ruudun kirkkauden maksimiin (softat ei ilmeisesti saa tehdä sitä).

Pers-Jannen blogimerkintä HS.fi:n ilmastonmuutoksen kustannuksia käsittelevän jutun kommenttien kirjoitusvirhemääristä suhteessa kommentoijan asenteeseen jäi kummittelemaan mieleeni niin, että julistan sen klassikoksi.

RSShandler.com tarjoaa erittäin näppärän palvelun, jonka avulla voi luoda YouTube-käyttäjien kanavista, soittolistoista, suosikkilistoista tai palvelun geneerisistä hittilistoista videopodcastin. Laatuvaihtoehtoina flash, iPodille sekä PSP:lle optimoitu mp4 sekä korkeampilaatuinen mp4.

Syötteen luominen on helppoa ja ainakin iTunesilla ei ole ollut ongelmia klippien hakemisessa. Itse olen luonut eräänlaisen "katso myöhemmin" -syötteen hyödyntämällä omaa favourites-kansiotani, jonne tavaran tunkeminen on huomattavasti soittolistoja nopeampaa.

Kannattaa huomioida, että syöte kiertää RSShandlerin kautta, eli siis jos aikoo käyttää tätä järjestäytyneemmässä sisällönjakelussa, niin plan B on hyvä olla jos palvelu joskus sulkeutuu.

Eli bloggaavan yrityksen on identifioitava itsensä käyttämällä Y-tunnusta. Reilu peli, sanon minä. Käytännön soisi yleistyvän kaikkialla missä yritykset hyödyntävät sosiaalisen median työvälineitä oman domaininsa ulkopuoelella.

Käyttöehtoihin voi tutustua vähän mutkan kautta rekisteröinti-sivulta löytyvästä linkistä. (Löytyisikö suoraa linkkiä? Ping Tuomas)

Edit: Suora linkki käyttöehtoihin

Ilokseni huomasin, että Hesari on käyttöön lyhytlinkkaustavan, jota olen jo pitkään haikaillut rantautuvaksi kotimaiseen printtimediaan. Kuukausiliitteen lokakuun numerossa (€) ollessa jutussa YouTube-hitiksi nousseen Niilin hanhet -hupivideon virallinen ja vaikeaselkoinen YouTube-url, http://www.youtube.com/watch?v=Lo_edXUlrT8, oli korvattu uudelleenohjaavalla lyhytlinkillä hs.fi/v1:

Tämä on printtilukijoiden palvelemista jos mikä. Toki selkokieliset osoitteet kuten www.kiasma.fi voi toki jatkossakin kirjoittaa sellaisenaan, mutta silloin spesifimpi pidempi url ei sisällä mitään informaatioarvoa lukijalle (esim. http://www.kiasma.fi/index.php?id=2028) on lyhytlinkkaaminen paikoillaan.

Mitä tahansa lyhytlinkkipalvelua ei kuitenkaan tule käyttää. Hoitamalla uudelleenohjaukset itse, lehti varmistaa myös niiden toimivuuden. Viime vuosina kasvussa ollut bit.ly/tr.im/tinyurl -lyhytlinkkipalvelujen käyttö on mielestäni kestämätöntä, sillä ne ovat palveluja, joilla ei ole kunnollista liiketoimintamallia, ja siten ei myöskään mitään varmuutta linkkiohjausten pysyvyydestä. Yksittäiselle kuluttajalle on usein yhdentekevää toimiiko kertakäyttötarpeeseen tehty pitkän karttalinkin typistys viiden vuoden kuluttua, mutta massoille sisältöjä tuottavien firmojen on syytä suhtautua rikkinäisten linkkien uhkaan vakavammin.

Josta tuli mieleeni, että miksi ihmeessä muuten kaikki palveluunsa tulevat linkit typistävä Twitter ei ole vieläkään ostanut käyttämäänsä bit.ly -palvelua itselleen?

Luin Digital Inspirationista, että  Google testaa OCR, eli "kuvasta-tekstiksi", -teknologiaa web-pohjaisessa "Wordissa", eli Google Docs -palvelussaan.

Toimintoa ei ole vielä liitetty viralliseen versioon, mutta tuolla voi kokeilla kunhan antaa kokeiluversiolle luvan jutella oman G-tilin kanssa.

Käännös on hyvin nopea, palveluun ladattu kuva muuttui tekstiksi sekunneissa. Liitin alle alkuperäisen kuvan (pienennettynä) sekä kaksi kuvakaappausta Google Docsiin ilmestyneestä lopputuloksesta.

Eli palveluun lähetetty kännykkäkuva monisteesta...

[Originaali kuva Flickrissa]

...tuotti tällaisen tuloksen:

Kuten huomaa, etenkin ääkköset tuottavat ongelmia, mutta muutamalla "etsi ja korvaa" -komennolla dokumentti näytti jo tältä:

Pahin varsinainen informaatiohävikki, joka olisi selvinnyt vasta tarkistuksessa oli Ahvenanmaa-viittauksen alussa ollut "(37;". Ei paha tulos, jos digitoinnin suuntaa-antavuus riittää.

PubSubHubbub on nimihirviö, johon verkkoviestinnästä kiinnostuneiden kannattaa kiinnittää huomiota. Sana sisältää viittaukset julkaisemiseen (publish), tilaamiseen (subscribe) ja hubiin (="keskitin", hub).

Lyhyesti sanottuna PubSubHubbub lisää RSS-syötteiden tehokkuutta ja käyttökohteita – peruspotentiaali avautuu aika hyvin projektisivulta löytyvän slideshown ja RSS-pioneeri Dave Winerin blogipostauksen avulla. Namedropping-hengessä voidaan muuten mainita, että proggiksen takana on mm. LiveJournal-perustaja Brad Fitzpatrick.

Mutta otetaanpas vielä kupletin juoni omin sanoin suomeksi, mutta disclaimerina mainittakoon, etten tunne teknistä puolta ulottuvuutta kovin hyvin, joten syvällisempää (ja kriittisempää) näkemystä kaipaavien kannattaa tutustua PubSubHubbubin  working draftiin.

Eli otetaanpas esimerkiksi blogien seuraaminen RSS-syötteen avulla, ja kuinka PubSubHubbub muuttaa sitä.

Perinteisessä mallissa meillä on blogi (julkaisija, pub) ja sen yleisö (tilaaja, sub). Blogi tarjoaa RSS-syötteen, jonka yleisön jäsenet voivat tilata käyttämäänsä RSS-lukijaan.

Homma toimii niin, että RSS-lukija kyselee ("pollaa", engl. polling) säännöllisesti blogilta onko uutta sisältöä julkaistu – jos on, RSS-lukija näyttää sisällön tai sen otsikon. Blogin yleisön ei siis tarvitse käydä turhaan kurkkimassa blogiin uuden sisällön varalta, vaan RSS-lukija tekee sen heidän puolestaan. Kätevää? Yleisön kannalta kyllä, mutta ongelmana on, että RSS-lukija tekee moninkertaisesti enemmän turhia käyntejä blogissa (syötteen XML-tiedostossa) kuin yleisö manuaalisesti jaksaisi. Tämä aiheuttaa turhaa kuormaa julkaisijan palvelimelle.

Mm. tähän ongelmaan ratkaisua tuo PubSubHubbub. Se ei siis korvaa RSS:ää tai Atomia, se laajentaa ja tehostaa niitä.

Uudessa mallissa yleisön RSS-lukijat ilmoittavat virtoja keskittävälle palvelimille, hubeille, syötetilauksista. Kun esimerkkiblogimme päivittää, se ilmoittaa ("pingaa", engl. ping) hubeille päivittäneensä, ja hubit puolestaan ilmoittavat RSS-lukijoille, että tulkaa hakemaan.

Jos blogi ei osaa ilmoittaa hubille, voi hubi käydä tarkistamassa tasaisin väliajoin, onko blogi päivittänyt. Vaikka tästäkin kertyy turhia käyntejä, on niitä häviävän pieni määrä verratuna siihen, että kaikki yleisön RSS-lukijat tekisivät samaa. Toiminnan varmistamiseksi hubeja voi olla useita.

Siirtyminen uuteen malliin on jo käynnissä ja ensimmäisessä aallossa sen vaikutus näyttäytyy yleisölle lähinnä hieman nopeutuvana palveluna. Web-pohjaisia RSS-lukijoita käyttävien ei tarvitse muutoksesta huolehtia, palvelut hoitavat kommunikoinnin hubien kanssa (esim. Google Reader integroi protokollaa parhaillaan). Kaikkiin työpöytäsovelluksina toimiviin RSS-lukijoihin etu ei ainakaan alussa yllä, sillä palomuurit voivat estää päivistysten työntämisen.

Suurimmalle osasta bloggaajistakin muutos on huomaamaton, sillä julkaisualustojen palveluntarjoajat hoitavat sen asiakkaidensa puolesta – esim. Blogger tukee jo protokollaa.

Mullistavampaa yleisön kannalta tulevat varmaankin olemaan protokollan mahdollistamat uudet palvelumuodot, joihin perinteinen RSS-syötteiden pollaus oli liian kankeaa.

Suosittu esimerkki tällaisesta on esimerkiksi hajautettu mikroblogiverkosto, joka ei vaatisi kaikkien sitoutumista yksittäisiin palveluntarjoajiin – vrt. Twitter-käyttäjät vs. blogosfääri. Indenti.ca variantteineen on ollut jo askel tähän suuntaan, mutta järjestelmä ei ilmeisesti kestäisi Twitter-skaalan viestimääriä perinteisinä RSS-virtoina välitettynä (Twitterkään ei kestä).

Onkin sitten jo toinen kysymys, että kuinka moni kaipaa lifestreaming-hybridejä, ainakin omat verkostot Qaikussa, Twitterissä ja Facebookissa poikkeavat toisistaan niin paljon, että niiden sulauttaminen johtaisi orientaatiovaikeuksiin (noh, Facebook ei varmaan suostu avaamaan mikrobloggausjärjestelmäänsä (status-viestejä) noin muutoinkaan).

Minusta mielenkiintoisempaa onkin, mitä PubSubHubbubilla on tarjottavanaan perinteisemmälle bloggaamiselle. Periaatteessa pollausta vähentävä protokolla voi helpottaa kommenttien seuraamista sekä bloggaajan että yleisölle näkökulmasta – ehkä jotain sen tapaista kuin tajunnan räjäyttävällä Google Wave -demovideolla, jossa nähtiin kuinka blogin kommenttiosastolla keskusteleminen ulkoistui useita viestintäkanavia yhdistävään sovellukseen.

Mitäpä tuumitte, mihin kaikkeen nimihirviötä voidaan hyödyntää?

Olen jo pitkään odottanut e-kirjojen lukulaitteiden rantautumista Suomen markkinoille. Etenkin olen kateellisena seurannut Amazonin Kindle-julkistuksia Yhdysvalloissa – viimeksi esitelty suurikokoinen Kindle DX vaikuttaisi erinomaiselta laitteelta artikkelien, väikkärien ja gradujen lukemiseen. Niinpä olikin mielenkiintoista kuulla, että Princetonin yliopistossa DX-mallia kurssikäytössä testanneet eivät ole täysin tyytyväisiä laitteeseen.

Kuva: Kindle DX

Testiryhmissä valituksia ilmeni varsin ilmeisistä seikoista, kuten merkintöjen tekemisen hankaluudesta ja kömpelöstä käyttöliittymästä noin ylipäätään. Uutena minulle kuitenkin tuli tieto e-kirjojen sivunumeroihin liittyvästä problematiikasta: laitteelle muokatussa sisällössä käytetään sivunumeroiden sijaan e-kirjaformaatin omia sijaintitietoja:

“The Kindle doesn’t give you page numbers; it gives you location numbers. They have to do that because the material is reformatted,” Katz said. He noted that while the location numbers are “convenient for reading,” they are “meaningless for anyone working from analog books.”
- professori Stan Katz The Daily Princetionian mukaan

Tämä kuulostaa kummalliselta, sillä sivun perusteella viittaaminen lähteeseen on akateeminen itsestäänselvyys. Miten pitäisi suhtautua viittaustapoihin, jotka toimivat vain tietyssä kaupallisessa järjestelmässä ja ainoastaan lähdeaineiston elektronisessa versiossa?

Elektroniseen aineistoon liittyvä viittausongelma ei sinänsä ole uusi, sillä perinteiseen elektroniseen aineistoon, verkkosivuihin, on harvoin voinut viitata yleistasoa tarkemmin. Ne artikkelit ovat tyypillisesti kuitenkin sen mittaisia, ettei ongelma ole ollut erityisen haitallinen. Kokonaisten kirjojen kohdalla tilanne on jo toinen.

Onneksi kysymys ei kuitenkaan ole muusta kuin ohjelmistoon lisättävästä ominaisuudesta, e-kirja voi aivan hyvin sisältää absoluuttiset paikkamerkit sekä paperikirjan tiettyä painosta myötäilevät sivujaot. Mutta huolestuttavaa on, ettei tilannetta ole korjattu vaikka aiheesta on valitettu siellä sun täällä jo pitkään ja epätoivoisimmat ovat yrittäneet keksiä paikka- ja sivunumerointien välille konversiosääntöjä.

Ja toki laite tukee myös analogisia esikuviaan paremmin matkivia PDF-tiedostoja, mutta niidenkin kohdalla navigoinnissa tuntuu olevan selkeitä käyttöliittymäongelmia, jotka tekevät aineiston selaamisesta tarpeettoman hankalaa. Pienemmillä Kindleillä ongelmakohdat eivät ole nousseet samalla tavalla esiin, sillä niitä taidetaan käyttää enemmän kaunokirjallisuuden lukemiseen.

Mitenköhän lienee asioiden laita kilpailijoiden, kuten Sony eReader-sarjan, kanssa?