Nyt meni melkein maku hyväntekeväisyydestäkin. Normaalisti lahjoitan vuoden aikana kolminumeroisen summan eri hyväntekeväisyyskohteisiin. SPR on saanut lihavan siivunsa aina vuotuisten keräysten yhteydessä sekä katastrofien iskiessä. Lisäksi maksan järjestön jäsenmaksua.
Tämä ei riitä kohteliaastikaan lausuttuna feissaajille, siis niille, jotka kärkkyvät kaupunkien keskustoissa kalastellen kuukausilahjoittajia eri järjestöille. Tiedän, että ei siihen ole pakko pysähtyä, mutta tällä kertaa satuin vain saapumaan ajoissa kävelykadulle sopimaani tapahtumaan. "Sitting duck", niin kuin ne amerikkalaiset sanoo.
Ainahan voi sanoa ei, mutta nämäpä eivät kuunnelleet. Provikkapalkkaansa hamuavat neidot estivät paikalta poistumisen ja keksivät vuorotellen syitä miksen saa jakaa rahaani järjestöille noudattamalla omia rituaalejani.
Lahjoittamisen pitäisi tuntua hyvältä. Nyt tuntuu kuin olisin päättänyt maksaa kymmenen euroa kuussa saadakseni laukun hihnaani "vapaudut feissaajista" -pinssin.
Hävettää tämmöinen murjottaminen, hyväänhän ne rahat menivät. Pitänee paikata pahoja ajatuksia osallistumalla Nälkäpäivä-keräykseen.