Paluu Espanjasta muuttui suoraan menomatkaksi Savonlinnan opperajuhlille, jossa muun kulttuurieliitin kanssa siemailimme annoksen Carmenista (näytteitä löytyy engalnninkielisen Wikipedian kautta ogg-formaatissa).

Vaikka pidin esityksestä todella paljon, oli se mielestäni kuitenkin hieman keskinkertainen odotuksiini nähden. Suoraviivaisen juonen draama rakentui kehnosti ja ponnetonta lässytystä on hieman liikaa (vaikka tästä tulkinnasta oli puheosuudet leikattu kokonaan pois).

Itse musiikki nousi parhaimmillaan päähän kuin pullollinen punkkua - Carmenin roolin tulkinneen Irina Mishuran ääni kaikuu edelleen päässäni:

L'amour est enfant de Bohême,
il n'a jamais, jamais connu de loi,
si tu ne m'aimes pas, je t'aime,
si je t'aime, prends garde à toi!

Ulkomusiikillisesti mieleen painuivat myös Carmeniin langenneen Don Josén (Jean-Pierre Furlan) maaninen katse ja härkätaistelija Escamillon (Burak Bilgili) valtava alahuuli.

Savonlinnan reissun kulttuuriantia rikasti myös vierailu Retretissä. Tälle kesälle kaavailtu Chagall- näyttely oli peruuntunut taidekeskuksen talousvaikeuksien vuoksi ja hyvä niin, sillä tilalle nopeasti kasattu Jean Dubuffet'n retrospektiivi iski kuin miljoona volttia. Tuijotin erästäkin Ranskan lipun väreissä maalattua Boléro-sarjan teosta varmaan parikymmentä minuuttia putkeen (maalaus ei esittänyt mitään, enkä yrittänyt siitä mitään merkityksiä löytääkään - se oli vain niin kiva).

Dubuffet'n lähtökohtana on kulttuuritekijöiden ja taidehistorian sääntöjen hylkääminen, mikä tekee hänestä omia polkujaan tallovan taiteilijan tavalla, josta kaltaiseni tavallinen pulliainenkin voi rauhassa nauttia.

Myös Retretin luolastoon Valohoitoa-teeman alle kootut installaatiot upposivat maallikkoon viime vuotisia helpommin. Jos satutte kesän aikana Punkaharjulle päin, niin käykää toki tarkistamassa. Varokaa kuitenkin Jukka Korpiheteen valaisimia - kävelin itse yhden niistä melkein kumoon.