Kun kerran käsketään, niin pitihän sitä minunkin kantaa korteni kekoon, tai siis vereni, olenhan laadultani se kovin kaivattu O+.

236604.jpg

Kuvassa vielä hymyilyttää, mutta kohta oltiinkin hieman hämillään. Oman osuuteni hoidettuani menin juttelemaan vielä neula käsivarressaan makaavalle tyttöystävälleni. Ehdin sanoa "Silmissä sumenee", ja seuraavaksi heräsinkin lattialta veripalvelutädin pidellessä jalkojani koholla.

Syynä tajunnan menetykseen oli ilmeisesti nestehukka. Hemoglobiininikin oli reilut 170. Viime päivät ovatkin menneet aika vähällä juomisella, tänä aamunakin join pelkkää kahvia, joka vain kuivattaa kehoa. Virhe.

Toinen syy oli liian nopea nouseminen tuolista. Olen luovuttanut verta lukuisia kertoja, eikä koskaan aikaisemmin ole "tuntunut missään", lähdinkin tuolista totuttuun tapaan melkein heti. Sitten keikkasi.

Eli jälkiviisaudella muille luovuttajille:

Aloita runsaampi nesteytys jo edellisenä päivänä. Hyvä nesteystys ei ole huono tapa muutenkaan.

Verta luovutettuasi makoile rauhassa ja pyytää vaikka lasi vettä. Kun tunnet olosi varmuudella hyväksi, nouse istumaan ja kuulostele vointiasi ihan rauhassa. Luovutuksen jälkeen pystyasento on jo rankempi juttu kuin selällään makaaminen. Sitten mennään veripalvelun pitopöytään nestettä ja herkkuja nauttimaan. Loppupäivä otetaan rauhassa. Ei saunaa, ei viinaa, ei urheilua. Bloggaaminen on sallittua.