Liikuskelin kaupungilla N95 toisessa ja iBook toisessa (hölmön näköistä, tiedän) ja N95 löysi langattomien lähiverkkojen tukiasemia varsin mallikkaasti, mutta heikkojen signaalien kohdalla aivan yhtä hyvään yhteyden ylläpitoon kuin läppäri se ei venynyt. Vahvojen signaalien kanssa, kuten kotiverkossa ei ongelmia juurikaan ilmennyt.
Parin yliopiston tukiaseman kohdalla ilmeni myös täysin ylitsepääsemättömiä ongelmia, mutta samat verkot ovat kieltäytyneet yhteistyöstä entisen PC-läppärinikin kanssa, joskin Macilla ei ole ollut ongelmia.
Vaikka wlan-toiminto on varsin toimiva, käänsin kelkkani 3G-leiriin välittömästi uuden liittymän auettua. Olen lievästi sanoen positiivisesti yllättynyt 3G:n suorituskyvystä ja käytettävyydestä.
Ensinnäkin (Saunalahti/Elisan) 3G-yhteys on ainakin Jyväskylässä ja Kuopiossa ollut varsin vakaa ja data on siirtynyt varsin sujuvasti. Nopeus ei sinänsä ole ihme, kun liittymä lupaa kaistaa maksimissaan 2 Mbit/s, joka taitaa olla 3G:n äärirajoja (Nokia N95 on HDSPA-puhelin, joten verkkojen kehittyessä kykyä on nopeampaankin).
Kannattaa tietenkin ottaa huomioon, että lankalinjoillakaan bitti ei koskaan hiihdä niin lujaa kuin mainosmies lupaa, tarkkaa lukemaan en tiedä enkä osaa (jaksa) mitata. Arkikäytön esimerkkinä mainittakoon, että n. 40 megaiset podcastit kuitenkin sujahtavat 3G-verkossa (Nokia Podcasting -softalla) 5-6 minuutissa per show, kun taas kodin wlan-verkossa latausajat olivat selvästi pidempiä muuten nopeammasta nettiyhteydestä huolimatta.
Perussurffauskin on molemmilla yhteystavoilla varsin rivakkaa, mutta 3G tuntui toimivan aavistuksen paremmin – wlan-yhteydellä latauksessa tuli aavistuksen enemmän tyhjäkäyntiä. Tähän saumaan voisin kehua Nokian uutta www-selainta, sivut näkyvät haluttaessa sellaisenaan, jonkinasteinen flash-tukikin löytyy – aikaisemmin käytössä olleita Operan mobiiliversioita ei ole ollut ikävä.
Toki puhelin hukkaa välillä 3G-yhteyden hetkeksi, mutta sen vaikutusta harvoin huomaa, sillä marssijärjestyksessä seuraavana oleva EDGE riittää useimpiin tarpeisiin varsin hyvin ja GPRS-yhteyskin riittää tekstinsiirtoon tai raskaamman siirron ylläpitoon. Wlanin kadottaminen sen sijaan saattaa katkaista koko prosessin, joten muuten kuin perseellään istuen sen käyttö on hieman epävarmaa.
Kiinteähintaisen 3G:n edut tulevat etenkin esiin perinteiselle puhelinliikenteelle vaihtoehtoisten mobiiliviestintämuotojen kanssa. Omassa luurissani onkin ahkeraan pyörinyt Fring, joka mahdollistaan Skype, MSN Messenger, GoogleTalk- ja SIP -äänipuhelut ja -chatit.
Fringin kautta tehtyjen puhelujen äänenlaatu 3G-verkossa varsin hyvä, mutta välillä ääni on hieman metallinen tai vaimea. Äänipuhelut toimivat varsin hyvin sujuvasti vielä EDGE-verkossakin, joten katvealueelle osuminen ei katkaise puhelua, perus GPRS-yhteydelläkin ääni kulkee, mutta viive on selkeä.
Erityisen mielenkiintoisen 3G+Fring -yhdistelmästä tekee mahdollisuus soittaa SkypeOut-puheluja, joiden avulla ainakin itse säästän pitkän pennin ulkomamaanpuheluissa.
Kotosalla käytän Fringiä kuitenkin mieluummin wlan-verkossa, sillä kehitysvaiheessa oleva softa tuntuu välillä häiritsevän/häiriintyvän tavallisesta puhelinliikenteestä.
Pikasummauksena voisin sanoa, että 3G:n suoma liikkumisen vapaus ja häiriövapaampi yhteys tekevät siitä minulle ensisijaisen ja varsin mieluisan yhteysmuodon. Edellisellä luurillani, Nokia N90:lla, pääsin mobiilin surffailun makuun, mutta N95:llä nopea sähköpostin tarkistus tai tiedonhaku sujuu jo niin luontevasti, että Zachea lainaten voisin hihkaista: "Internet on mobiili!"
En ole vielä kokeillun N95:n käyttöä läppärin modeemina, sillä käsittääkseni Macilla homma ei onnistu ihan niin sujuvasti kuin PC:llä. Mac.sisin ohjeiden perusteella mistään rakettitieteestä ei siinäkään ole kysymys, mutta vaatii kuitenkin modeemiskriptien etsimisen ja asentamisen. Voisin summata prosessin omaksi postauksekseen jahka aika antaa myöten.
***
Postaussarjassa seurataan Nokia N95:n käyttöönottoa ja virittelyä.