PubSubHubbub on nimihirviö, johon verkkoviestinnästä kiinnostuneiden kannattaa kiinnittää huomiota. Sana sisältää viittaukset julkaisemiseen (publish), tilaamiseen (subscribe) ja hubiin (="keskitin", hub).

Lyhyesti sanottuna PubSubHubbub lisää RSS-syötteiden tehokkuutta ja käyttökohteita – peruspotentiaali avautuu aika hyvin projektisivulta löytyvän slideshown ja RSS-pioneeri Dave Winerin blogipostauksen avulla. Namedropping-hengessä voidaan muuten mainita, että proggiksen takana on mm. LiveJournal-perustaja Brad Fitzpatrick.

Mutta otetaanpas vielä kupletin juoni omin sanoin suomeksi, mutta disclaimerina mainittakoon, etten tunne teknistä puolta ulottuvuutta kovin hyvin, joten syvällisempää (ja kriittisempää) näkemystä kaipaavien kannattaa tutustua PubSubHubbubin  working draftiin.

Eli otetaanpas esimerkiksi blogien seuraaminen RSS-syötteen avulla, ja kuinka PubSubHubbub muuttaa sitä.

Perinteisessä mallissa meillä on blogi (julkaisija, pub) ja sen yleisö (tilaaja, sub). Blogi tarjoaa RSS-syötteen, jonka yleisön jäsenet voivat tilata käyttämäänsä RSS-lukijaan.

Homma toimii niin, että RSS-lukija kyselee ("pollaa", engl. polling) säännöllisesti blogilta onko uutta sisältöä julkaistu – jos on, RSS-lukija näyttää sisällön tai sen otsikon. Blogin yleisön ei siis tarvitse käydä turhaan kurkkimassa blogiin uuden sisällön varalta, vaan RSS-lukija tekee sen heidän puolestaan. Kätevää? Yleisön kannalta kyllä, mutta ongelmana on, että RSS-lukija tekee moninkertaisesti enemmän turhia käyntejä blogissa (syötteen XML-tiedostossa) kuin yleisö manuaalisesti jaksaisi. Tämä aiheuttaa turhaa kuormaa julkaisijan palvelimelle.

Mm. tähän ongelmaan ratkaisua tuo PubSubHubbub. Se ei siis korvaa RSS:ää tai Atomia, se laajentaa ja tehostaa niitä.

Uudessa mallissa yleisön RSS-lukijat ilmoittavat virtoja keskittävälle palvelimille, hubeille, syötetilauksista. Kun esimerkkiblogimme päivittää, se ilmoittaa ("pingaa", engl. ping) hubeille päivittäneensä, ja hubit puolestaan ilmoittavat RSS-lukijoille, että tulkaa hakemaan.

Jos blogi ei osaa ilmoittaa hubille, voi hubi käydä tarkistamassa tasaisin väliajoin, onko blogi päivittänyt. Vaikka tästäkin kertyy turhia käyntejä, on niitä häviävän pieni määrä verratuna siihen, että kaikki yleisön RSS-lukijat tekisivät samaa. Toiminnan varmistamiseksi hubeja voi olla useita.

Siirtyminen uuteen malliin on jo käynnissä ja ensimmäisessä aallossa sen vaikutus näyttäytyy yleisölle lähinnä hieman nopeutuvana palveluna. Web-pohjaisia RSS-lukijoita käyttävien ei tarvitse muutoksesta huolehtia, palvelut hoitavat kommunikoinnin hubien kanssa (esim. Google Reader integroi protokollaa parhaillaan). Kaikkiin työpöytäsovelluksina toimiviin RSS-lukijoihin etu ei ainakaan alussa yllä, sillä palomuurit voivat estää päivistysten työntämisen.

Suurimmalle osasta bloggaajistakin muutos on huomaamaton, sillä julkaisualustojen palveluntarjoajat hoitavat sen asiakkaidensa puolesta – esim. Blogger tukee jo protokollaa.

Mullistavampaa yleisön kannalta tulevat varmaankin olemaan protokollan mahdollistamat uudet palvelumuodot, joihin perinteinen RSS-syötteiden pollaus oli liian kankeaa.

Suosittu esimerkki tällaisesta on esimerkiksi hajautettu mikroblogiverkosto, joka ei vaatisi kaikkien sitoutumista yksittäisiin palveluntarjoajiin – vrt. Twitter-käyttäjät vs. blogosfääri. Indenti.ca variantteineen on ollut jo askel tähän suuntaan, mutta järjestelmä ei ilmeisesti kestäisi Twitter-skaalan viestimääriä perinteisinä RSS-virtoina välitettynä (Twitterkään ei kestä).

Onkin sitten jo toinen kysymys, että kuinka moni kaipaa lifestreaming-hybridejä, ainakin omat verkostot Qaikussa, Twitterissä ja Facebookissa poikkeavat toisistaan niin paljon, että niiden sulauttaminen johtaisi orientaatiovaikeuksiin (noh, Facebook ei varmaan suostu avaamaan mikrobloggausjärjestelmäänsä (status-viestejä) noin muutoinkaan).

Minusta mielenkiintoisempaa onkin, mitä PubSubHubbubilla on tarjottavanaan perinteisemmälle bloggaamiselle. Periaatteessa pollausta vähentävä protokolla voi helpottaa kommenttien seuraamista sekä bloggaajan että yleisölle näkökulmasta – ehkä jotain sen tapaista kuin tajunnan räjäyttävällä Google Wave -demovideolla, jossa nähtiin kuinka blogin kommenttiosastolla keskusteleminen ulkoistui useita viestintäkanavia yhdistävään sovellukseen.

Mitäpä tuumitte, mihin kaikkeen nimihirviötä voidaan hyödyntää?