Olen aina ihmetellyt tekohymyjen mielekkyyttä. Satunnaiset pakkohymyt vielä ymmärtää, mutta miksi ihmeessä Yhdysvalloissa, tuolla small talkin ja juomarahojen koulukirjaesimerkissä, tämä teennäinen naamanvääntely tuntuu olevan niin erityisen suosittua?

Ihmettelyyni osittain vastasi Hokkaidon yliopistossa tehty tutkimus, jossa vertailtiin japanilaisten ja yhdysvaltalaisten tapaa tulkita tunteita kasvojen nonverbaliikan perusteella. Tutkijoiden mukaan yhdysvaltalaiset kiinnittävät enemmän huomiota suun muotoon, kun taas japanilaiset keskittyvät havainnoimaan toisen osapuolen silmiä.

Tulkintaerot selittävät myös toista ihmetykseni aihetta, eli japanilaisten hymiöitä.

Siinä missä länsimaiset kuvaavat iloisuutta kääntelemällä suuta:

:)  on iloinen ja :(  surullinen

Koodataan Japanissa ilmaistava tunne silmiin:

(^_^)  on iloinen ja  (;_;) surullinen


Varsin kiehtovaa, mutta miksiköhän sitten länsimaissa pidetään kohteliaana katsoa toisia suoraan silmiin, kun taas vastaava toljotus koetaan Japanissa epäkohteliaana?