Olen viime aikoina pohdiskellut, kuinkahan paljon 3G-kännyköiden mahdollistamat videopuhelut ovat helpottaneet viitomakielisten mobiiliviestintää.

Omasta kielikyvyttömyydestäni johtuen en osaa oikein arvioida kuinka hyvin videopuhelujen laatu riittää viittomien tulkkaamiseen, oma siläni ei ainakaan pääse pikselöityvän kuvan vuoksi jyvällä esimerkiksi tästä viittomavideosta (avi, 29 Mt), jossa vertaillaan 10 ja 15 fps videota 15kbps pakkauksella.

Video on napattu Washingtonin yliopiston MobileASL (American Sign Language) -hankkeen sivuilta. Projektin tavoitteena kehittää videon pakkausjärjestelmä, joka tunnistaa paljaat ihoalueet (kasvot, kädet) ja säilyttää kuvanlaadun niiden kohdalla parempana.

Käytännön ongelmat eivät kuitenkaan pääty videon laatuun, vaan kuten noista demoista voi päätellä viittominen vaatii enemmän tilaa ja molemmat kädet vapaaksi. Harvassa taitavat olla moiseen sopivat päätelaitteet. Muistikuvan perusteella vain kalliimmista nokialaisista löytyy taittuvia malleja, jotka voi asettaa puhelun ajaksi pöydälle ja kameran kuvakulma on säädettävissä portaattomalla saranalla. Sopiva etäisyys on myös ongelma. Omassa puhelimessa (N90) videopuheluihin käytettävän kameran laajakulma ei riitä luontevaan "käsillä puhumiseen" kun laitteen asettaa esimerkiksi polvien väliin.

Toivottavasti näihin kiinnitetään huomiota myös laitevalmistejien, ei vain yliopistojen, puolesta, sillä kyse ei ole vain viittojien ongelmista. Siinä missä video on heille merkittävä lisä kommunikaatiokanaviin, on se $uurelle yleisölle vielä hankalakäyttöinen ja kallis kuriositeetti. Tietokoneen ruudulta katsoo ihan mielellään skypemössöä, mutta maksullisen viestiliikenteen soisi olevan samaa tasoa kuin operaatoreiden kuvamanipuloiduissa demoissa.

***

Mitenkäs teidän kokemuksenne videopuheluista? Suurimmat kynnykset ja houkuttimet?