...on tuoda hänelle spontaanisti kupillinen kahvia.

Ok, ehkä teidän kahvia väheksyvissä maailmoissanne on eri arvot, mutta kuvitelkaa tilanne, jossa olet jumissa töissä tai koulussa tai autiolla saarella tai jotain. Sitten joku kaverisi saapuu paikalle sinulle osoitetun kuuman kupillisen kera. Oi autuutta.

Tunnetila on hypoteesi, sillä moista ylläriä minulle ei ole vuosiin suotu. Tänään kyllä kaipaisin sellaista, kanssaihmisen supportiivista elettä puettuna höyryävään take away -mukiin.

Ehkä yhtenä syynä tällaisen kulttuurin puutteeseen on tietämättömyys kaverin kahvitottumuksista. Korvat siis hörölle. Minä juon omani mustana - ei maitoa, ei sokeria. Suosin suodatinkahvia, etenkin tummat paahdot ja reilut kaupat ovat pumpulia keskushermostolleni.

Ja ennen kaikkea, kahvi maistuu minulle aina, ajoitus ei ole koskaan huono.