Chatroulette on palvelu, jossa törmäillään satunnaisiin videochat-kumppaneihin. Palvelussa ei voi oikein koskaan olla varma mitä vastapuolen kamerasta näkyy, todennäköisyys törmätä masturboiviin miehiin on suuri, mutta vastapuolen yllättäminen on poikinut muutakin hauskaa, kuten näistä Mashablesta bongatuista videoistakin voi todeta.
Ensimmäisen videon vitsi on yksinkertaisen nerokas: Jos käännät päätäsi lukeaksesi tekstin, hävisit. Ilahduttavasti videon tekijä on tehnyt myös vastareaktiolaput ihmisten ilmeisiin ja eleisiin.
Myös toisessa videossa paperilaput ovat avain vastapuolen aktivointiin. Hauskana yksityiskohtana on vanhan meemin hyödyntäminen. Mainittakoon, että kohdassa 01:45 banaani tanssii Chuck Norriksen kanssa.
Kolmas video on toteutukseltaan hieman hidastempoisempi. Storm trooperiksi pukeutunut tyyppi soittaa vastapuolelle audioklippejä Star Wars -elokuvista. Useimpien ihmisten perusreaktiot ovat tylsiä, mutta joukosta löytyy ehdottomia helmiä kun lajitoveri kohtaa kaltaisensa. Esim. kohdassa 00:30 teinit reagoivat tilanteen tajuttuaan synkronisella trekkie-tervehdyksellä ja heti perään vastapuoli vetää päähänsä Boba Fett -kypärän. Ehdoton huipentuma on kun kohdassa 04:15 trooper vaati henkkareita ja vastapuoli vastaa jedi mindtrickilla.
Bongasin tänään Helsingin Sanomien verkkolehden(1 puolelta ainakin itselleni uuden toiminnon: Lehtihyllyn. Tai oikeastaan kyse leikekirjasta, sillä toiminto mahdllistaa yksittäisten artikkeleiden muistiin laittamisen lyhyen (160 merkkiä) muistiinpanon kera:
Tallennetut artikkelit löytyvät sitten Lehtihylly-välilehdeltä.
Voidaan tietenkin kysyä, että löytyykö tälle toiminnolle rakoa kun on jo Delicious ja miljoona muuta enemmän tai vähemmän sosiaalista kirjanmerkkipalvelua? Vastaukseni on: kyllä löytyy. Suurin osa Hesarin ja muiden kotimaisten sanomalehtien lukijoista ei ole webin kirjanmerkkipalveluista kuulleetkaan ja useimmat kääntyisivät varmasti kannoillaan jo englanninkielisen käyttöliittymän nähdessään.
Askel on siis oikeaan suuntaan ja kehittyessään se voi hyvinkin edistää käyttäjien sitoutumista lehteen. Hyvä kysymys on, että mitä tapahtuu jos lopetan tilaukseni? Menetänkö myös lehtileikkeeni? Fyysisessä maailmassa se olisi absurdia, toivottavasti digipuolella on mietitty asiaa myös asiakkaan kannalta.
Pidän peukkuja toiminnon laajenemiseksi myös ei-maksullisella puolella oleviin uutisiin ylipäätään sisältöyksiköihin kuten vaikkapa sarjakuviin. Toiminnallisuus voisi olla myös jonkinlainen täky saada ei-maksavat lukijat rekisteröitymään ja samalla vakiinnuttamaan nimimerkkinsä uutisten keskustelupalstoilla – vakiopseudonyymin käyttäytymistä kun kontrolloidaan satunnaista puskahuutelunimikettä tarkemmin.
Suotavaa olisi myös laajentaa toiminto myös muihin Sanoman lehtiin – se tosin vaatisi pellin alla isompaa remonttia. Lehtihyllyn sarakkeista näyttäisi löytyvän yhtenä erottelijana HS-logo, joten ehkä usean lehden järjestelmään on jo teknisesti valmistauduttu (ellei erottelu tule vain HS/Nyt/Kk-liite -välille).
Hienoa olisi jos mobiilisivusto ymmärtäisi maksavia käyttäjiä ja myös sitä kautta pääsisi verkkolehteen ja lehtihyllyyn käsiksi.
Ja vielä vieno pyyntö Sanoman suuntaan: eikö sivusto voisi oikeasti muistaa kirjautumistani jos niin haluan? Toimintoa on lupailtu jo pidemmän aikaa.
***
1) Hesarin verkkolehti, eli ei HS.fi vaan sen alta löytyvät maksullisen digilehti-osion alta löytyvä verkkolehti, joka on siis html-muotoinen versio päivän printtilehdestä, mutta ei ole kuitenkaan se flash-pohjainen selailtava näköislehti.
Paikantamislaitteiden ja -palvelujen käyttö on ollut viime vuodet vakaassa kasvussa. Monet kännykät ja muutamat kamerat tukevat paikkatiedon lisäämistä kuvan metatietoihin, mikä puolestaan mahdollistaa kuvien sijoittamisen automaattisesti erilaisten kuva-albumi ja -jakopalvelujen karttanäkymiin.
Paikkatietoiset kamerat tallentavat lokaation sen perusteella missä ne itse sijaitsivat kuvaushetkellä. Tieto on arvokasta, jos kuvaajalle on tärkeää muistaa ja kertoa eteenpäin missä hän otti kuvan. Mutta entä jos kuvaajalle on tärkeämpää kertoa missä kuvattava kohde sijaitsee? Useimmissa palveluissa lokaatiotiedon muuttaminen haluntunlaiseksi onnistuu mukisematta.
Parhaimmillaan näiden kahden vaihtoehdon ero kartalla voi olla satoja metrejä, ellei jopa kilometrejä - puhumattakaan siitä, että kuva saattaa esittää useita, toisistaan korttelien päässä olevia kohteita. Puhtaasti sijaintitietoa tuijottamalla sekaannusten mahdollisuus on ilmeinen, mutta kuvan esityskontekstin ja lisätietojen perusteella ihmiset tunnistavat merkityseron aika hyvin. Ongelmia todennäköisesti ilmeneekin, jos sisältöä hyödynnetään täysin uusissa yhteyksissä?
Hyvä esimerkki tästä on Tietokone.fi:n jutussa esitelty Mio-navigaattorien uusi Navpix-toiminto, joka mahdollistaa paikkatietoja sisältävien kuvien lataamisen Mion palvelimilta tai Flickr-kuvanjakopalvelusta ja edelleen navigoinnin niihin liitettyjen lokaatiotietojen mukaisiin paikkoihin - eli siis joko kuvauspaikkaan tai sitten kuvattavan kohteen sijaintiin. Tämä problematiikka on huomattu myös Miolla, mutta vaikuttaa pahasti, ettei sen syytä ole sisäistetty:
"Suosittelen kuvien lataamista meiltä, koska Flickrissä esiintyy virheellisiä paikkatietoja. Joidenkin mielestä on vitsikästä johdattaa ihmisiä vääriin paikkoihin", Mion Pohjoismaiden markkinointipäällikkö Kenni Christensen sanoi julkistustilaisuudessa. #
"Vitsikästä johdattaa ihmisiä vääriin paikkoihin"? Ikäänkuin Flickr-käyttäjät puhdasta ilkeyttään käyttäisivät itse maksamaansa palvelua tavalla, joka vastaa heidän omia tarpeitaan, eikä jonkin yrityksen kaupallista tarvetta...
Jos tuppaat surffaamaan netissä kirjautuneena johonkin Googlen palveluun, yhdistää Google yhtiön hakukoneella tekemäsi haut tiliisi ja näin kohdentaa mainoksiaan intressiesi mukaiseksi. Tilastointia tapahtuu, vaikka olisit ottanut hakuhistorian pois käytöstä.
Salaliittoteoreetikoiden tämä johtaa siihen, että Google tietää sinusta enemmän kuin ystäväsi, mikä kertoo varmaan enemmän salaliittoteoreetikkojen ystävyyssuhteista kuin Googlesta.
Vuodatus-käyttäjiä varmasti kiinnostaa seuraava kauan odotettu säätö (kiitos Tuomas), sillä tähän asti blogipostauksen otsikko ei ole periytynyt sivun otsikoksi, mikä on hankalaittanut Vuodatus-postausten kirjanmerkkausta selaimeen ja Deliciousiin, sekä Googlen hakutuloksetkin ovat olleet epämääräisiä kun kuvaavan otsikon sijaan hakutulos on näyttänyt vain blogin nimeä.
Nyt tilanteen voi korjata seuraavasti:
Kirjautumalla Vuodatukseen ja avaamalla kojelaudan
Sitten klikataan blogin kohdalla "ulkoasu"-ikonia
Seuraavaksi klikataan käytössäolevan sivupohjan "muokkaa"-ikonia
Nyt aukeaa lomake, jossa HTML/CSS-koodia - älä säikädä
Etsi alkupäästä rivi: <title><? bloginNimi ?></title>
Muuta se muotoon: <title><? blogiOtsikko ?></title>
Googlen Street View -kuvausautot on bongattu Helsingissä, mikä on tietenkin Google Mapsin palvelutason kannalta hieno homma... mutta kuten Sami blogauttaa, niin Suomen loskainen ja epävehreä kevät ei ehkä ole kauneinta aikaa kuvailuun.
Eipä silti, toiminta on linjassa vanhan kanssa. Tarkkaa satelliittikuvaa taitaa löytyä vain Helsingin seudulta ja täältä Jyväskylästä, ja meillä kuvanlaatu on luokkaa tämä:
Olen pitkään kiroillut YLEn Areenaa, jonka selauslogiikka ei runsaasta harjoittelusta huolimatta tunnu miellyttävältä.
Ilahduinkin suuresti kun tulin viimein tutustuneeksi YLEn kännykkäselaimille optimoituun yle.mobi-sivustoon, jossa podcasteja pääsee selaamaan ja kuuntelemaan varsin suoraviivaisesti myös tietokoneen selaimella.
Facebookissa on ollut kaksi keskeistä tapaa ottaa ihmisiin kontaktia ei-henkilönä, ryhmät (groups) ja sivut (pages). Alati muuttuvien teknisten rajoitusten lisäksi näitä kahta tapaa on erottanut suhteen sanoittaminen - liitytkö ryhmän jäseneksi vai ryhdytkö sivujen kohteen faniksi. Monen organisaation, artistin tai vastaavan näkökulmasta sivujen (nimitetty myös fani- tai kotisivuiksi) perustaminen on ollut se fiksumpi tapa.
Suurimpana puutteena molemmissa on läsnäolon kankeus verrattuna henkilöprofiileihin. Tilanne muuttui tänään kun Facebook julkaisi (kts. myös tiedote sivujen ylläpitäjille) sivut-osion uuden toimintamallin, joka muistuttaa huomattavasti enemmän henkilöprofiileita. Samalla nimi muuttui muotoon "public profile", julkinen profiili.
Vanhojen erillisten sisältöblokkien sijaan julkistettu sisältö näkyy yhtenä virtana ja on helpommin kommentoitavissa. Lisäksi julkisten profiilien ylläpitäjät pystyvät tekemään nyt henkilöprofiileista tuttuja statuspäivityksiä, mikä on ehkä merkittävin askel kohti organisaatioiden julkista mikrobloggaus-kultuuria.
Kaiken kaikkiaan Facebook muuttui juuri entistä mielenkiintoisemmaksi erilaisten organisaatioiden ja instituutioiden näkökulmasta. Jopa yksityiset ihmiset, joille 5000 ystävän/kontaktin rajoitus henkilöprofiileissa on liian vähän, voivat nyt paremmin jatkaa henkilöbrändäystään erottelemalla yksityisen ja julkisen minänsä.
Harmillisesti en nyt ehdi ottaa vertailevia kuvakaappauksia, mutta ainakin ReadWriteWeb kirjoittaa aiheesta laajemmin kuvakaappausten kera.
Loppuun vielä pari varoituksen sanaa. Vaikka muutos tapahtui mielestäni (vastakkaisiakin näkökulmia satelee yrittäjiltä, jotka suosivat staattista läsnäoloa) parempaan, on silti hämmentävää, miten perustavanlaatuisia muutoksia olemassaoleviin palveluihin Facebook tekee ilman käyttäjän tapauskohtaista hyväksyntää (hyväksyt mielivaltaisuuden käyttöehdoissa). Vaikka tässä nollattiin varmaan aika monta työtuntia, luulen muutoksen olevan pääsääntöisesti tervetullut. Entä ensi kerralla?
Facebook on tuote, jota sinä et omista tai edes vuokraa, valitusoikeutesi on nolla.
Movie-tv.fi on uusi suomalainen elokuvien verkkovuokraamo, joka aikaisemmista yrittäjistä poiketen tarjoaa videoita flash-pohjaisena striiminä, eli asiakkaan käyttöjärjestelmän ja selaimen merkillä ja mallilla ei ole juurikaan merkitystä.
Videokatalogi näyttäisi starttivaiheessa olevan hieman vanhempaa ja marginaalisempaa, nimekkäistä teoksista tuorein lienee viimeisin Rambo. Harmillisesti lasten elokuvien ja piirrettyjen määrä on vielä vähäinen - hyvin varustettu verkkovuokraamo kun olisi varmaan kovaa valuuttaa lapsiperheiden keskuudessa. Iso plussa palvelu tarjoamasta RSS-syötteestä, jonka avulla asiakas voi seurata haluamallaan tavalla uusien elokuvien julkaisua.
Striimi on optimoitavissa 1, 4 ja 7 megabitin nopeuksille, hitaammillakin voi katsoa laadukkaampaa kun vain malttaa puskuroida videota tarpeeksi muistiin. Kuvan resoluutio lienee dvd-tasoa, eli tarkemmilla näytöillä skaalaus täysruutuun on vähän kökköä, mutta valikoissa vilahtelee myös teräväpiirto-optio, joten laadukkaampaakin tavaraa on tulossa. Kehitysehdotuksena voisin ehdottaa, että videon pompauttaminen omaan ikkunaansa lisäisi käytettävyyttä.
Tekstitysvaihtoehtoina näyttäisi useimpien julkaisujen kohdalla olevan suomi ja ruotsi. Tekstityksen saa halutessaan myös pois. Striimauksen bitratea ja tekstitystä voi vaihtaa myös lennosta, mutta se palauttaa elokuvan alkuun ja nollaa puskuroinnin.
Hinnoittelu on aavistuksen suolainen 6 euroa per elokuva - lienee asiakkaan makukysymys onko säästyneet matkakulut/ajat parin lisäeuron arvoisia. Maksu tapahtuu pankkitunnareilla tai tekstarilla, muitakin optioita näyttäisi olevan tulossa.
Kun leffa lähtee pyörimään, niin sivu ilmoittaa kyseisen elokuvan tilausnumeron, joka kannattaa ottaa talteen mahdollisten ongelmatilanteiden ratkomista varten.
Tarjolla on ilmainen dokkari, jolla voi testata järjestelmän toimintaa.
Maailman ehkä odotetuin levy, Guns N' Rosesin Chinese Democracy tulee myyntiin lauantaina, mutta ajan hengen mukaan sitä voi kuunnella Gunnarien MySpace-sivuilta, mutta vain jos sinulla on (ilmainen) MySpace-tili.
En tiedä paljon MySpace maksaa ennakko-oikeudesta, mutta tempaus varmasti tuo palveluun aallon uusia asiakkaita ja vahvistaa sen mainetta bändien promoalustana, joten ei varmaan mikään huono diili. Taidan itsekin viimein taipua ja hankkia MySpace-tunnarit.
Varmaan bändille/levy-yhtiöllekin kannattavaa kun piratoinnin sijasta innokkaimmat ottavat kontaktia uuteen levyyn kaupallisella alustalla.
Loistavaa! YouTube on lisännyt syvälinkitysominaisuuden, eli käyttäjät voivat luoda linkin tiettyyn kohtaan videossa lisäämällä videon URL:in perään aikakoodinaatit muodossa:
Flickr on uudistanut slideshow-toimintonsa, mikä nostaa ominaisuuden mielestäni aivan uuteen käytettävyysluokkaan. Kokoruudun esityts on aikaisempaa sulavampi ja tuki löytyy myös videolle, mutta tärkeimpänä on share-valikon kautta kustomoitava upotus-koodi, jonka avulla halutun kuvasarjan saa halutussa kuvasuhteessa omalle sivustolle.
Esimerkkinä toimikoot pari vuotta sitten Naamat-festareilla kuvaamani naamat 480x640 -koossa:
Nyt Flickr alkaa olla käypä alusta esim. organisaatioille, jotka eivät vierasta flashia ja haluavat helpon, halvan ja "ajan hengen mukaisen" tavan lisätä kuvaesityksiä verkkosivuilleen.
Prinssieversti Haakana kirjoittaa "aikakauslehtien Napsterista" eli Mygazines.comista. Palvelun idea on sama kuin levyjen vertaisjakelussa, eli lehdet ripataan fyysisiä lehtiä skannaamalla tai näköislehtiä rippaamalla ja laitetaan jakoon - ilmaiseksi.
Napster-vertaus on kuvaava, sillä paitsi palvelu on laiton ja mediayhtiöiden tuleva silmätikku, sen toteutus ja toiminnallisuus näyttäisi olevan sata kertaa parempi kuin minkään tähän mennessä näkemäni kaupallisen näköislehtiviritelmän.
Mygazines-palvelun ominaisuuspaletista ei tarvitse nostaa esiin edes mitään hienompia ominaisuuksia (kuten vaikkapa lehdessä olevien juttujen indeksointi, käyttäjän leikekirja, juttujen kommentointi, arviointi, jako ja täggäys), vaan esimerkiksi hyvästä suunnittelusta ja toteutuksesta kelpaa sellainenkin itsestäänselvyys, ja läppäriluvun kannalta jopa välttämättömyys, kuin lehden suurennettujen sivujen sujuva vierittäminen tai lehteily pelkkiä nuolinäppäimiä käyttämällä onnistuu ongelmitta - sekin on temppu, jota yksikään kotimaisista näköislehdistä ei osaa tehdä ongelmitta tai yleensä ei lainkaan.
Toivon Mygazinelle pitkää ikää sen laittomasta luonteesta huolimatta, sillä ilman tällaista provosoivaa suunnannäyttöä lehtien digimyynnin kehitys ei etene koskaan. Kunhan vain mediatalot ymmärtäisivät ottaa kopin ja kehittää (tai paremminkin painostaa firmoja, joilta palvelu ostetaan, kehittämään) omastaan samanlaisen ja mielellään vielä paremman. Ideaalia olisi tehdä palvelusta vielä kustannusyhtiörajat ylittävä, eli maksava asiakas saisi fyysisen lehtikioskiasioinnin tapaan valita välittämättä kettujakaan taustalla olevista konserneista.
