Google on näköjään lähtenyt pelleilylinjalle. Vasemmasta alakulmasta löytyy linkki taustakuvan vaihtoon ja sieltä löytyy valkoinen...

...mutta sekään ei mene ihan nappiin...

 

...mutta hei! Nyt vasempaan alakulmaan tuli himmeä linkki, jolla kuvan voi poistaa...

...eli klikataanpas sitä...

...

 

 

 

 

***

 

Ok, eli taustakuvia ei saa pois päältä, mutta onneksi pelleilyä täytyy kestää vain tämä päivä. Sillä välin minä yritän hankkia elämän.

Saksalaisen DFKI:n Text 2.0 -konsepti vaikuttaa hienommalta kuin nimensä puolesta kuulostaa. Ideana on, että sähköisen lukulaitteen kamera tarkkailee lukijan katsetta ja reagoi siihen. Tuloksena esim. lukukohdan mukaan vaihtuva kuvitus, äänitehosteet, automaattiset sanakirjat sekä kirjanmerkit. Eli käytännössä kyseessä on eräänlainen katseeseen perustuva mouse over – verkkosivulla toimintoja käynnistelläänkin HTML-tageihin lisätyillä javascriptimaisilla komennoilla kuten onFixation, onGazeOver ja onRead.

Avaa video YouTubessa

Hemmetin hieno idea, joka sovellusalueet ovat rajattomat. Kuvitelkaa katseherkkä sopimus, joka oikeasti vaatii avainkohtien läpilukemisen ennen verkkopalvelun käyttöönotoa. Tai vaikkapa lukutaitoon mukautuva koulukirja, joka myös valvoo läksyjen lukua.

Text 2.0 -konsepti tuottanee myös mielenkiintoisia ratkaisuja pitkien verkkosivujen esittämiseen. Ongelmana on, kuten Jakob Nielsenin tuoreessa kirjoituksessa todetaan, että ensimmäinen ruudullinen verkkosivusta saa 80% huomiosta, mutta käyttäjät ärsyyntyvät sisältöjen hajoittamisesta useille lyhyille sivuille. Ehkä katseohjaus voisi pitää kirjaa jo luetusta ja automatisoida ruudun vieritystä tai sisältöjen vaihtoa ruudulla. Ylläolevan videon lopussa oleva silmäilymoodin kaltainen tila voisi myös auttaa tekstin haltuunottoa heti ensimmäisellä ruudullisella.

En kuitenkaan lähtisi odottamaan ketseherkkiä sovelluksia saati verkkosivuja kuluttajien saataville vielä hetkeen. Katseentunnistavat kamerat vaativat infrapunalähettimen ja -kameran (kts. video alla), eli rautaa ei ole kuluttajalaitteissa ja käyttöjärjestelmät sekä selaimet vaativat lisäosia, ellei tukea lisätä tulevaisuuden versioihin.

Avaa video YouTubessa

Katseohjauksen popularisoituminen vaikuttaa aika epätodennäköiseltä tietokoneissa, mutta kuten Kari Haakanakin omassa postauksessaan pohti, tarpeeksi tiukkaan kontrolloidut tuotekokonaisuuksissa (kuten Applen iPad) voidaan ottaa hyvinkin lentäviä lähtöjä. Ja onhan uuden sukupolven kameraohjausta tulossa pian ihan kaupan hyllyillekin, sillä Microsoft on luvannut tuoda pelaajan kehonliikkeitä kameroilla ja sensoreilla tarkkailevan Natal-ohjaimen Xbox 360 -pelikonsolille jo tämän vuoden puolella.

(via Kari Haakana)

Mikko Heikkinen on rakentanut ja julkaissut kokeiluvaiheessa olevan rajapinnan eduskunnan äänestystietoihin. Kuten sivuilla olevista esimerkeistä näkyy, kypsyessään kyse on aivan erinomaisesta työkalusta toimittajille ja kaikille muille kansanedustajien ja puolueiden todellisesta äänestyskäyttäytymisestä kiinnostuneille. Eduskunnan omien sivujen kautta edustajien ja puolueiden käyttäytyminen on tehty tarpeettoman (vai tarkoituksellisen?) vaikeaksi.

Jos yksityinen kansalainen voi parantaan vertaistensa tiedonsaantimahdollisuuksia tällä tavalla, niin voi toivottavasti kiinnostusta ja resursseja löytyy vastaavien rajapintojen kehittämiseen myös valtion taholta.

 

(via @osulop)

RSShandler.com tarjoaa erittäin näppärän palvelun, jonka avulla voi luoda YouTube-käyttäjien kanavista, soittolistoista, suosikkilistoista tai palvelun geneerisistä hittilistoista videopodcastin. Laatuvaihtoehtoina flash, iPodille sekä PSP:lle optimoitu mp4 sekä korkeampilaatuinen mp4.

Syötteen luominen on helppoa ja ainakin iTunesilla ei ole ollut ongelmia klippien hakemisessa. Itse olen luonut eräänlaisen "katso myöhemmin" -syötteen hyödyntämällä omaa favourites-kansiotani, jonne tavaran tunkeminen on huomattavasti soittolistoja nopeampaa.

Kannattaa huomioida, että syöte kiertää RSShandlerin kautta, eli siis jos aikoo käyttää tätä järjestäytyneemmässä sisällönjakelussa, niin plan B on hyvä olla jos palvelu joskus sulkeutuu.

Ilokseni huomasin, että Hesari on käyttöön lyhytlinkkaustavan, jota olen jo pitkään haikaillut rantautuvaksi kotimaiseen printtimediaan. Kuukausiliitteen lokakuun numerossa (€) ollessa jutussa YouTube-hitiksi nousseen Niilin hanhet -hupivideon virallinen ja vaikeaselkoinen YouTube-url, http://www.youtube.com/watch?v=Lo_edXUlrT8, oli korvattu uudelleenohjaavalla lyhytlinkillä hs.fi/v1:

Tämä on printtilukijoiden palvelemista jos mikä. Toki selkokieliset osoitteet kuten www.kiasma.fi voi toki jatkossakin kirjoittaa sellaisenaan, mutta silloin spesifimpi pidempi url ei sisällä mitään informaatioarvoa lukijalle (esim. http://www.kiasma.fi/index.php?id=2028) on lyhytlinkkaaminen paikoillaan.

Mitä tahansa lyhytlinkkipalvelua ei kuitenkaan tule käyttää. Hoitamalla uudelleenohjaukset itse, lehti varmistaa myös niiden toimivuuden. Viime vuosina kasvussa ollut bit.ly/tr.im/tinyurl -lyhytlinkkipalvelujen käyttö on mielestäni kestämätöntä, sillä ne ovat palveluja, joilla ei ole kunnollista liiketoimintamallia, ja siten ei myöskään mitään varmuutta linkkiohjausten pysyvyydestä. Yksittäiselle kuluttajalle on usein yhdentekevää toimiiko kertakäyttötarpeeseen tehty pitkän karttalinkin typistys viiden vuoden kuluttua, mutta massoille sisältöjä tuottavien firmojen on syytä suhtautua rikkinäisten linkkien uhkaan vakavammin.

Josta tuli mieleeni, että miksi ihmeessä muuten kaikki palveluunsa tulevat linkit typistävä Twitter ei ole vieläkään ostanut käyttämäänsä bit.ly -palvelua itselleen?

Luin Digital Inspirationista, että  Google testaa OCR, eli "kuvasta-tekstiksi", -teknologiaa web-pohjaisessa "Wordissa", eli Google Docs -palvelussaan.

Toimintoa ei ole vielä liitetty viralliseen versioon, mutta tuolla voi kokeilla kunhan antaa kokeiluversiolle luvan jutella oman G-tilin kanssa.

Käännös on hyvin nopea, palveluun ladattu kuva muuttui tekstiksi sekunneissa. Liitin alle alkuperäisen kuvan (pienennettynä) sekä kaksi kuvakaappausta Google Docsiin ilmestyneestä lopputuloksesta.

Eli palveluun lähetetty kännykkäkuva monisteesta...

[Originaali kuva Flickrissa]

...tuotti tällaisen tuloksen:

Kuten huomaa, etenkin ääkköset tuottavat ongelmia, mutta muutamalla "etsi ja korvaa" -komennolla dokumentti näytti jo tältä:

Pahin varsinainen informaatiohävikki, joka olisi selvinnyt vasta tarkistuksessa oli Ahvenanmaa-viittauksen alussa ollut "(37;". Ei paha tulos, jos digitoinnin suuntaa-antavuus riittää.

 

PubSubHubbub on nimihirviö, johon verkkoviestinnästä kiinnostuneiden kannattaa kiinnittää huomiota. Sana sisältää viittaukset julkaisemiseen (publish), tilaamiseen (subscribe) ja hubiin (="keskitin", hub).

Lyhyesti sanottuna PubSubHubbub lisää RSS-syötteiden tehokkuutta ja käyttökohteita – peruspotentiaali avautuu aika hyvin projektisivulta löytyvän slideshown ja RSS-pioneeri Dave Winerin blogipostauksen avulla. Namedropping-hengessä voidaan muuten mainita, että proggiksen takana on mm. LiveJournal-perustaja Brad Fitzpatrick.

Mutta otetaanpas vielä kupletin juoni omin sanoin suomeksi, mutta disclaimerina mainittakoon, etten tunne teknistä puolta ulottuvuutta kovin hyvin, joten syvällisempää (ja kriittisempää) näkemystä kaipaavien kannattaa tutustua PubSubHubbubin  working draftiin.

Eli otetaanpas esimerkiksi blogien seuraaminen RSS-syötteen avulla, ja kuinka PubSubHubbub muuttaa sitä.

Perinteisessä mallissa meillä on blogi (julkaisija, pub) ja sen yleisö (tilaaja, sub). Blogi tarjoaa RSS-syötteen, jonka yleisön jäsenet voivat tilata käyttämäänsä RSS-lukijaan.

Homma toimii niin, että RSS-lukija kyselee ("pollaa", engl. polling) säännöllisesti blogilta onko uutta sisältöä julkaistu – jos on, RSS-lukija näyttää sisällön tai sen otsikon. Blogin yleisön ei siis tarvitse käydä turhaan kurkkimassa blogiin uuden sisällön varalta, vaan RSS-lukija tekee sen heidän puolestaan. Kätevää? Yleisön kannalta kyllä, mutta ongelmana on, että RSS-lukija tekee moninkertaisesti enemmän turhia käyntejä blogissa (syötteen XML-tiedostossa) kuin yleisö manuaalisesti jaksaisi. Tämä aiheuttaa turhaa kuormaa julkaisijan palvelimelle.

Mm. tähän ongelmaan ratkaisua tuo PubSubHubbub. Se ei siis korvaa RSS:ää tai Atomia, se laajentaa ja tehostaa niitä.

Uudessa mallissa yleisön RSS-lukijat ilmoittavat virtoja keskittävälle palvelimille, hubeille, syötetilauksista. Kun esimerkkiblogimme päivittää, se ilmoittaa ("pingaa", engl. ping) hubeille päivittäneensä, ja hubit puolestaan ilmoittavat RSS-lukijoille, että tulkaa hakemaan.

Jos blogi ei osaa ilmoittaa hubille, voi hubi käydä tarkistamassa tasaisin väliajoin, onko blogi päivittänyt. Vaikka tästäkin kertyy turhia käyntejä, on niitä häviävän pieni määrä verratuna siihen, että kaikki yleisön RSS-lukijat tekisivät samaa. Toiminnan varmistamiseksi hubeja voi olla useita.

Siirtyminen uuteen malliin on jo käynnissä ja ensimmäisessä aallossa sen vaikutus näyttäytyy yleisölle lähinnä hieman nopeutuvana palveluna. Web-pohjaisia RSS-lukijoita käyttävien ei tarvitse muutoksesta huolehtia, palvelut hoitavat kommunikoinnin hubien kanssa (esim. Google Reader integroi protokollaa parhaillaan). Kaikkiin työpöytäsovelluksina toimiviin RSS-lukijoihin etu ei ainakaan alussa yllä, sillä palomuurit voivat estää päivistysten työntämisen.

Suurimmalle osasta bloggaajistakin muutos on huomaamaton, sillä julkaisualustojen palveluntarjoajat hoitavat sen asiakkaidensa puolesta – esim. Blogger tukee jo protokollaa.

Mullistavampaa yleisön kannalta tulevat varmaankin olemaan protokollan mahdollistamat uudet palvelumuodot, joihin perinteinen RSS-syötteiden pollaus oli liian kankeaa.

Suosittu esimerkki tällaisesta on esimerkiksi hajautettu mikroblogiverkosto, joka ei vaatisi kaikkien sitoutumista yksittäisiin palveluntarjoajiin – vrt. Twitter-käyttäjät vs. blogosfääri. Indenti.ca variantteineen on ollut jo askel tähän suuntaan, mutta järjestelmä ei ilmeisesti kestäisi Twitter-skaalan viestimääriä perinteisinä RSS-virtoina välitettynä (Twitterkään ei kestä).

Onkin sitten jo toinen kysymys, että kuinka moni kaipaa lifestreaming-hybridejä, ainakin omat verkostot Qaikussa, Twitterissä ja Facebookissa poikkeavat toisistaan niin paljon, että niiden sulauttaminen johtaisi orientaatiovaikeuksiin (noh, Facebook ei varmaan suostu avaamaan mikrobloggausjärjestelmäänsä (status-viestejä) noin muutoinkaan).

Minusta mielenkiintoisempaa onkin, mitä PubSubHubbubilla on tarjottavanaan perinteisemmälle bloggaamiselle. Periaatteessa pollausta vähentävä protokolla voi helpottaa kommenttien seuraamista sekä bloggaajan että yleisölle näkökulmasta – ehkä jotain sen tapaista kuin tajunnan räjäyttävällä Google Wave -demovideolla, jossa nähtiin kuinka blogin kommenttiosastolla keskusteleminen ulkoistui useita viestintäkanavia yhdistävään sovellukseen.

Mitäpä tuumitte, mihin kaikkeen nimihirviötä voidaan hyödyntää?

Video YouTubessa

Jännä demo Firefox 3.5 -selaimen kyvystä käsitellä verkkosivulla olevaa videota: esitysruudun manipulointia, filttereiden käyttöä, pisteentunnistusta, tekstin, linkkien ja jopa videoiden upottamista... Eli temppuja, joiden avulla vakiomuotoiseen videoon saadaan lisättyä interaktiivisia elementtejä ilman flashia.

Facebookissa on ollut kaksi keskeistä tapaa ottaa ihmisiin kontaktia ei-henkilönä, ryhmät (groups) ja sivut (pages). Alati muuttuvien teknisten rajoitusten lisäksi näitä kahta tapaa on erottanut suhteen sanoittaminen - liitytkö ryhmän jäseneksi vai ryhdytkö sivujen kohteen faniksi. Monen organisaation, artistin tai vastaavan näkökulmasta sivujen (nimitetty myös fani- tai kotisivuiksi) perustaminen on ollut se fiksumpi tapa.

Suurimpana puutteena molemmissa on läsnäolon kankeus verrattuna henkilöprofiileihin. Tilanne muuttui tänään kun Facebook julkaisi (kts. myös tiedote sivujen ylläpitäjille) sivut-osion uuden toimintamallin, joka muistuttaa huomattavasti enemmän henkilöprofiileita. Samalla nimi muuttui muotoon "public profile", julkinen profiili.

Vanhojen erillisten sisältöblokkien sijaan julkistettu sisältö näkyy yhtenä virtana ja on helpommin kommentoitavissa. Lisäksi julkisten profiilien ylläpitäjät pystyvät tekemään nyt henkilöprofiileista tuttuja statuspäivityksiä, mikä on ehkä merkittävin askel kohti organisaatioiden julkista mikrobloggaus-kultuuria.

Kaiken kaikkiaan Facebook muuttui juuri entistä mielenkiintoisemmaksi erilaisten organisaatioiden ja instituutioiden näkökulmasta. Jopa yksityiset ihmiset, joille 5000 ystävän/kontaktin rajoitus henkilöprofiileissa on liian vähän, voivat nyt paremmin jatkaa henkilöbrändäystään erottelemalla yksityisen ja julkisen minänsä.

Harmillisesti en nyt ehdi ottaa vertailevia kuvakaappauksia, mutta ainakin ReadWriteWeb kirjoittaa aiheesta laajemmin kuvakaappausten kera.

Loppuun vielä pari varoituksen sanaa. Vaikka muutos tapahtui mielestäni (vastakkaisiakin näkökulmia satelee yrittäjiltä, jotka suosivat staattista läsnäoloa) parempaan, on silti hämmentävää, miten perustavanlaatuisia muutoksia olemassaoleviin palveluihin Facebook tekee ilman käyttäjän tapauskohtaista hyväksyntää (hyväksyt mielivaltaisuuden käyttöehdoissa). Vaikka tässä nollattiin varmaan aika monta työtuntia, luulen muutoksen olevan pääsääntöisesti tervetullut. Entä ensi kerralla?

Facebook on tuote, jota sinä et omista tai edes vuokraa, valitusoikeutesi on nolla.

 

Edit: Lisäsin linkkejä

Loistavaa! YouTube on lisännyt syvälinkitysominaisuuden, eli käyttäjät voivat luoda linkin tiettyyn kohtaan videossa lisäämällä videon URL:in perään aikakoodinaatit muodossa:


Eli vaikkapa näin:

Käytettävyysasiantuntija Aapo Puskala arvioi (tiivistelmä / pdf 2,5 Mt) kunnallisvaaleissa käytettyä sähköistä äänestyspäätettä ja tarjoaa käyttöliittymälle myös vaihtoehtoa.

Britannian musiikki-, elokuva- ja pelimyyjiä edustava ERA pyrkii selkeyttämään digitaalisen musiikin myyntiä esittelemillään mp3-logoilla: Logon ideana on selventää kuluttajalle, että tiedosto soi kaikissa mp3-soittimissa, eikä se sisällä toiston estäviä DRM-suojauksia. Kyseessä ei siis ole mikään uusi tiedostostandardi, vaan tapa kertoa, että tiedosto toimii suunnilleen laitteella kuin laitteella, eikä sen käyttöä ole keinotekoisesti rajoitettu.

Eli toisin kuin harhauttavasti nimetyt kuluttajan kiusat, kuten Microsoftin Plays for Sure ("soi varmasti") ja Applen Fair Play ("reilu peli", "reilua soittoa"), ERA:n lanseeraama merkki on oikeasti viite siitä, että tuote soi varmasti ja tuote on kuluttajan kannalta reilu.

Harmillista tässä on vain se, että merkin käyttöä lanseerataan lähinnän Britanniaan. Toivotaan kuitenkin, että tässä on aineksia laajemmaksikin trendiksi, jotta kuluttajat osaisivat ostaa digitaalisia sisältöjä, jotka varmasti toimivat heidän laitteillaan nyt ja tulevaisuudessa ilman riskiä siitä, että ostettu musiikki muuttuu käyttökelvottomaksi jos kuluttaja vaihtaa laitteistoaan.

Se meni sitten läpi, Ruotsi hyväskyi lain, jonka nojalla maa saa mielivaltaisesti kuunnella ja seuloa kaikkea maan rajat ylittävää sähköistä viestintää. Kuten aiemmin jo linkkaamani Zachen postaus aiheesta kertoo, niin 1.1.2009 alkaen käytännössä kaikki Suomesta ulkomaille liikkuva data on siis Ruotsin viranomaisten vapaassa tarkastelussa olipa kyseessä sitten sinun Gmail-tilisi sähköpostiliikenne tai yritysten verkkotoiminnot.

Ruotsalaisten systeemi seuloo "epäilyttäviä" sisältöjä ja verkkoaktiviteetteja. En tiedä millä tapaa tavallinen kansa voi älyttömyyttä vastaan protestoida, mutta itse ehdin jo suunnitella pommiohjeiden ja ruotsalaisministeriöiden osoitteiden kopioimista sähköpostieni allekirjoituksiksi.

Kansanedustaja Jyrki Kasvi julkaisi eduskunnalle laatimansa kyselyn aiheesta. Toivottavasti Suomi reagoi asiaan valtiona mahdollisimman räväkästi niin naapurisuhteissa kuin tietoliikenneinfrastruktuurin kehityksessä.

Zache kertoo sen kuvin, eli kuinka Ruotsin puolustusvoimat haluaa valvoa maan rajat ylittävää sähköistä viestintää ja lukea siinä sivussa sinunkin sähköpostisi.