Nerokas postaus Mobile R'n'R:n Rita El Khourylta: "Had Apple Announced The Nokia N8". Eli miten Steve Jobs olisi esitellyt Nokian N8-älypuhelimen.

Kuva: MobileR'n'R.

Edit: Linkki korjattu, kiitos Mikael ja Tea

Nielsen on tutkinut kuluttajien asennoitumista 3D-televisioon ja tulokset eivät ole erityisen rohkaisevia, eivät ainakaan kun tarkastellaan kuluttajien asennoitumista 3D-telkkareihin ennen ja jälkeen kokeilun: 

En ihmettele lainkaan. Itse kokeilin kesällä jenkkilässä eri valmistajien tarjoamia 3DTV-ratkaisuja, eikä niistä mikään ollut pienimmänkään lisärahan arvoinen. Kalliit lasit olivat vielä kolhompia kuin esim. Finnkinon teattereista tutut (jos vain mahdollista), liiketoisto huonoa ja pahimmillaan 3D-efekti pätki kun päätä kallisti vähänkään (tämä vaivasi Sonyn laitteita). Lisää pahaa sivumakua soppaan toi osaan laitteista luotu toiminto, joka väänsi jollain arvonta-algoritmilla 2D-sisällöt kolmiulotteiseksi.

[via Engadget]

 

Olen jo pitkään odottanut e-kirjojen lukulaitteiden rantautumista Suomen markkinoille. Etenkin olen kateellisena seurannut Amazonin Kindle-julkistuksia Yhdysvalloissa – viimeksi esitelty suurikokoinen Kindle DX vaikuttaisi erinomaiselta laitteelta artikkelien, väikkärien ja gradujen lukemiseen. Niinpä olikin mielenkiintoista kuulla, että Princetonin yliopistossa DX-mallia kurssikäytössä testanneet eivät ole täysin tyytyväisiä laitteeseen.

Kuva: Kindle DX

Testiryhmissä valituksia ilmeni varsin ilmeisistä seikoista, kuten merkintöjen tekemisen hankaluudesta ja kömpelöstä käyttöliittymästä noin ylipäätään. Uutena minulle kuitenkin tuli tieto e-kirjojen sivunumeroihin liittyvästä problematiikasta: laitteelle muokatussa sisällössä käytetään sivunumeroiden sijaan e-kirjaformaatin omia sijaintitietoja:

“The Kindle doesn’t give you page numbers; it gives you location numbers. They have to do that because the material is reformatted,” Katz said. He noted that while the location numbers are “convenient for reading,” they are “meaningless for anyone working from analog books.”
- professori Stan Katz The Daily Princetionian mukaan

Tämä kuulostaa kummalliselta, sillä sivun perusteella viittaaminen lähteeseen on akateeminen itsestäänselvyys. Miten pitäisi suhtautua viittaustapoihin, jotka toimivat vain tietyssä kaupallisessa järjestelmässä ja ainoastaan lähdeaineiston elektronisessa versiossa?

Elektroniseen aineistoon liittyvä viittausongelma ei sinänsä ole uusi, sillä perinteiseen elektroniseen aineistoon, verkkosivuihin, on harvoin voinut viitata yleistasoa tarkemmin. Ne artikkelit ovat tyypillisesti kuitenkin sen mittaisia, ettei ongelma ole ollut erityisen haitallinen. Kokonaisten kirjojen kohdalla tilanne on jo toinen.

Onneksi kysymys ei kuitenkaan ole muusta kuin ohjelmistoon lisättävästä ominaisuudesta, e-kirja voi aivan hyvin sisältää absoluuttiset paikkamerkit sekä paperikirjan tiettyä painosta myötäilevät sivujaot. Mutta huolestuttavaa on, ettei tilannetta ole korjattu vaikka aiheesta on valitettu siellä sun täällä jo pitkään ja epätoivoisimmat ovat yrittäneet keksiä paikka- ja sivunumerointien välille konversiosääntöjä.

Ja toki laite tukee myös analogisia esikuviaan paremmin matkivia PDF-tiedostoja, mutta niidenkin kohdalla navigoinnissa tuntuu olevan selkeitä käyttöliittymäongelmia, jotka tekevät aineiston selaamisesta tarpeettoman hankalaa. Pienemmillä Kindleillä ongelmakohdat eivät ole nousseet samalla tavalla esiin, sillä niitä taidetaan käyttää enemmän kaunokirjallisuuden lukemiseen.

Mitenköhän lienee asioiden laita kilpailijoiden, kuten Sony eReader-sarjan, kanssa?

Wall Street Journalin D -konferenssissa Eve Ensler peräänkuulutti kuluttajia vaatimaan laitteita, jotka ovat rape-free.

Taustalla on tosiasia, että monissa raaka-aineiden lähdemaissa, kuten Kongossa, monet naiset joutuvat raiskausten uhreiksi ja raiskausta käytetään maiden sisäisissä konflikteissa systemaattisena aseena väestöä vastaan.

Ensler ja hänen perustamansa V-Day -liike vaativatkin konlfiktialueiden raaka-aineista hyötyviä elektroniikkavalmistajia ottamaan vastuuta ja tuomaan taloudellisella vallallaan suojaa paikalliselle väestölle. Ansioituneet teknologiavalmistajat voisivat vastineeksi saada tuotteisiinsa merkinnän raiskausvapaudesta, joka toisi imagollista kilpailuetua verrattuna passiivisten valmistajien tuotteisiin.

Paikantamislaitteiden ja -palvelujen käyttö on ollut viime vuodet vakaassa kasvussa. Monet kännykät ja muutamat kamerat tukevat paikkatiedon lisäämistä kuvan metatietoihin, mikä puolestaan mahdollistaa kuvien sijoittamisen automaattisesti erilaisten kuva-albumi ja -jakopalvelujen karttanäkymiin.

Paikkatietoiset kamerat tallentavat lokaation sen perusteella missä ne itse sijaitsivat kuvaushetkellä. Tieto on arvokasta, jos kuvaajalle on tärkeää muistaa ja kertoa eteenpäin missä hän otti kuvan. Mutta entä jos kuvaajalle on tärkeämpää kertoa missä kuvattava kohde sijaitsee? Useimmissa palveluissa lokaatiotiedon muuttaminen haluntunlaiseksi onnistuu mukisematta.

Parhaimmillaan näiden kahden vaihtoehdon ero kartalla voi olla satoja metrejä, ellei jopa kilometrejä - puhumattakaan siitä, että kuva saattaa esittää useita, toisistaan korttelien päässä olevia kohteita. Puhtaasti sijaintitietoa tuijottamalla sekaannusten mahdollisuus on ilmeinen, mutta kuvan esityskontekstin ja lisätietojen  perusteella ihmiset tunnistavat merkityseron aika hyvin. Ongelmia todennäköisesti ilmeneekin, jos sisältöä hyödynnetään täysin uusissa yhteyksissä?

Hyvä esimerkki tästä on Tietokone.fi:n jutussa esitelty Mio-navigaattorien uusi Navpix-toiminto, joka mahdollistaa paikkatietoja sisältävien kuvien lataamisen Mion palvelimilta tai Flickr-kuvanjakopalvelusta ja edelleen navigoinnin niihin liitettyjen lokaatiotietojen mukaisiin paikkoihin - eli siis joko kuvauspaikkaan tai sitten kuvattavan kohteen sijaintiin. Tämä problematiikka on huomattu myös Miolla, mutta vaikuttaa pahasti, ettei sen syytä ole sisäistetty:

"Suosittelen kuvien lataamista meiltä, koska Flickrissä esiintyy virheellisiä paikkatietoja. Joidenkin mielestä on vitsikästä johdattaa ihmisiä vääriin paikkoihin", Mion Pohjoismaiden markkinointipäällikkö Kenni Christensen sanoi julkistustilaisuudessa. #

"Vitsikästä johdattaa ihmisiä vääriin paikkoihin"? Ikäänkuin Flickr-käyttäjät puhdasta ilkeyttään käyttäisivät itse maksamaansa palvelua tavalla, joka vastaa heidän omia tarpeitaan, eikä jonkin yrityksen kaupallista tarvetta...

Jos olet harkinnut Samsungin kosketusnäytöllisiä puhelimia, niin harkitse toki uudelleen:

How Not To Do Touch Technology from Gizmodo on Vimeo.

Teknoblogien parhaaseen antiin kuuluu erilaisten teknologioiden ns. mock-up -kuvien esittely. Tämä TechEBlogista silmään pistänyt Isamu Sanadan "MacBook Mini" -konseptiluonnos saa erityisesti mielikuvituksen kehräämään.

Hienona kantavana ideana kääntyvä näppäinkansi kaksipuoleisella trackpadilla.

 

Tuotteiden ns. hands-on arvoita on yleensä turha odottaa ennen kuin hetki ennen markkinoille tuloa, joten on pakko nostaa hattua Mobile Review'n väelle tästä Nokia N97:n arviosta. Käykäähän kurkkaamassa, jos Noksun seuraava lippulaiva kiinnostaa.

Miniläppärit ovat olleet syksyn kuuminta hottia ja saman trendin oireita alkaa näkyä myös pöytäkoneiden puolella. Erityisen mielenkiintoinen veto on MSI:n Wind Box, joka kiinnitetään minkä tahansa VESA-standarin kiinnitystä tukevan monitorin tai tv:n selkään:


Puolen kilon lootassa on vääntöä on saman verran kuin n. 400 euron hintaluokan miniläppäreissä (esim. Acer Aspire One, MSI Wind...), eli jos moista on kokeillut, niin tietää suunnilleen mihin Box pystyy Intel Atom N270 suorittimella ja gigan keskusmuistilla (optio 2 Gt). Kovalevytilaa on mukavat 160 gigaa (optio 250 Gt).

Näyttö liitetään Boxiin VGA:lla ja muut liitännät sisältävät gigabitin Ethernetin, kolmen USB-porttia, 3,5 mm sisään ja ulos sekä b/g-tyypin WLAN. Mukaan on laitettu myös SD-kokoluokan kortinlukija.

Parasta lienee kuitenkin hinta, jonka kerrotaan Ranskan markkinoilla olevan noin 199 euroa. Tuohon hintaan voisi kuvitella Boxille löytyvän kysyntää niin kotona, kouluissa kuin yrityksissäkin. Vääntö riittää perussurffailuun ja tekstinkäsittelyyn, mediatoistokin sujuu poislukien raskain HD-kuva. Messukäyttöönkin Box taipuu sangen edullisena kalvojen ja digikuvien pyörittäjinä, ainakin jos hintaa vertaa digikuvakehyksiin.

Tein muistiinpanoja ensi sunnuntain PuhujainKulma -podcastia (RSS) varten, mutta postataanpas tännekin tiivistelmää USB 3.0:n spekseistä:

1. Kymmenen kertaa edeltäjäänsä nopeampi. USB 3.0:n tiedonsiirron teoreettinen maksimi on huimat 4,8 gigabittiä sekunnissa. Nopeudesta kertoo esimerkiksi se, että kaikki ulkoiset kovalevyt eivät pysty kirjoittamaan dataa niin nopeasti ja 27 Gigatavun HD-leffa siirtyisi USB 3.0:lla 70 sekunnissa kun taas USB 2.0:lla aikaa kuluisi 15 minuuttia.
2. Aidosti kaksisuuntainen liikenne. Kaapeliin tulee pari lisäpiuhaa, jotka mahdollistavat yhtäaikaisen lukemisen ja kirjoittamisen.
3. Taaksepäin yhteensopiva. Aivan kuten 1.1-2.0 -siirroksessa, vanhojen laitteiden kaapelit toimivat myös USB 3.0:sta tukevien tietokoneiden portteihin. Kaapeleiden toisessa päässä on kuitenkin odotettavissa uudistuksia, sillä kaksisuuntaisuuden tuomien lisäpiuhojen sovittaminen esim. pieniin mini-USB -liittimiin olisi liian hankalaa:
   
   
   
   Uusi B- ja A-liitin.
   
   
   Uusi mini-USB -liitin.
   
   
4. Enemmän virtaa. Perinteinen USB 2.0 antaa lisälaitteille virtaa 100 milliampeerin verran, mutta USB 3.0 peräti 900 milliampeeria. Tämä tarkoittaa mm. että osa lisälaitteista, jotka tarvitsevat nyt oman virtalähteensä pärjää jatkossa omillaan ja 3.0-porttiin voidaan kytkeä hubien avulle entistä useampia laitteita. Myös kännyköiden ja mp3-soittimen lataaminen USB-portin kautta käy jatkossa vikkelämmin.
5. Parannettu virransäästö. Vaikka USB 3.0 antaa tarvittaessa enemmän virtaa, se myös säästää sitä. Kytkettynä, mutta käyttämättömänä olevien lisälaitteiden luvataan syövän vähemmän virtaa.

Kuulostaa hyvältä, mutta kuluttajien riemuksi USB 3.0 voidaan odottaa vasta 2010 alussa. Lisäksi ongelmia lupaa myös USB 3.0:aa kehittäneen Intelin ja rannalle jääneen AMD:n keskinäiset lisensiointikahinat. AMD onkin uhitellut tekevänsä Nvidian kanssa oman versionsa USB 3.0:sta.

Pysähdyin kaupungilla kulkiessani ihmettelemään DNA-liikkeen viriinissä ollutta Emporio Life -kännykkää, joka suurien näppäimiensä perusteella vaikutti olevan suunnattu ikäihmisille.

Koska olen törmännyt haikailuihin selkeästä "seniorikännykästä" tämän tästä, ja lähipiirissäkin moiselle löytyy kysyntää, päätin käydä tutustumassa luuriin hieman tarkemmin ja kirjata ylös muutamia havaintoja:


Käteenotettaessa puhelin oli suuresta koostaan (112x55x26mm) huolimatta yllättävän kevyt - vain 152 grammaa. Puhelin on ns. liukuläppä-mallia, eli näyttö (2,7 tuumaa) liu'utetaan pois kiitettävän suurten näppäinten (14x14mm) päältä.


Harmillisesti myynnissä olevien luurien akut oli suojattu jollain teipillä, mistä johtuen en saanut kokeiltavakseni virrat päällä olevaa versiota, mutta valmistajan ottamasta kuvasta saanee jonkinlaisen kuvan näytöstä ja tekstistä.


Puhelimen takaa löytyy hieman rungon pintaa syvemmälle upotettu hätäpainike, jota kolme kertaa tai yhtäjaksoisesti kolme sekuntia painamalla puhelin soittaa vuoron perään ennalta määrättyihin numeroihin (5 kpl) kunnes joku vastaa, puhelin osaa ohittaa vastaajat.


Hätäpuheluun vastaaja täytyy kuitata puhelu minuutin sisällä vastaamisesta 0:aa painamalla, muutoin puhelin tulkitsee puhelun epäonnistuneeksi ja jatkaa soittokierrosta. Kun hätäpainiketta painetaan, lähettää puhelin tekstiviestin kaikkiin määriteltyihin numeroihin ja kertoo tulevasta puhelusta ja neuvoo kuittaamaan 0:aa minuutin sisällä vastaamisesta.

Hätäpuhelun lopettaminen vaatii normaalia pidemmän (3 s) punaisen luurin painalluksen, joten puheluan katkaiseminen vahingossa on epätodennäköisempää.

Puhelimen yläpäädystä löytyvät kytkimet virralle (3 s viive), herätykselle, näppäinlukolle (3 s viive) ja taskulampulle.



Valmistaja kehuu valikoita selkeiksi, mutta valitettavasti en päässyt asiaa itse toteamaan. Ohjekirjasta löytyvän piirrustuksen perusteella puhelin kuitenkin antaa toimintoja suoritettaessa ohjeita myös ruudulle:


Valikoiden syövereistä pääsee normaalitilaan laittamalla puhelimen kannen kiinni tai punaista luuria painelemalla.

Mielenkiintoinen helppokäyttötoiminto on puhelinmuistion etähallinta tekstiviestein. Puhelimen käyttäjän lähipiiri voi tallentaa puhelimeen uusia numeroita etänä lähettämällä ne tekstiviestinä muodossa: #Matti Meikäläinen#+358441234567#

Näin nopeasti arvioituna Emporio Life on erittäin varteenotettava vaihtoehto vanhuksille, heikkonäköisille tai muutoin vain selkeyttä ja suuria näppäimiä arvostaville. Hintakaan ei ole turvaominaisuuksia sisältävästä laitteesta mitenkään huima, vierailemassani DNA-liikkeessä hinta oli 229 euroa ja Coline.fi myy puhelinta postikuluineen samaan hintaan.


Emporia Life ominaisuuksien summaus:

• Hinta: n. 229 euroa
• GSM 900/1800
• Mitat: 112 x 55 x 26 mm
  
• Paino: 152 g
• Näyttö: 2,7 tuumaa, oranssi taustavalo
• Akku: Li-Ion 3,7V/1000mAh, korvattavissa kolmella AAA-paristolla
  
• Valmiusaika: jopa 200 h (valmistajan ilmoitus)
• Puheaika: jopa 3 h (valmistajan ilmoitus)
  
• Pakkauksen mukana puhelimen lisäksi:
• litium-ioni akku
• verkkolaturi
• suomenkieliset käyttöohjeet
• Keskeisiä ominaisuuksia:
• turvapainike, joka soittaa 5 ennalta valittuun numeroon
• kovat, säädettävät soittoäänet
• tärinähälytys
• 200 nimen puhelinmuistio
• automaattinen näppäinlukko
• herätyskello
• laskin
• lamppu
• syntymäpäivämuistutus
• asetusten kopiointi tekstiviestinä
• puhelinmuistion etähallinta tekstiviestinä
• Saatavia lisävarusteita:
• lautaustelakka
• matkalaturi
• hands-free
  
• jne.

Huomasin Mobiiliblogin postauksesta, että samalta valmistaja on julkaissut mysö designatumman Emporio Life Plus -mallin, jonka kuoret ovat kolhon muovin sijaan alumiinia ja pieniä yksityiskohtia on enemmän hiottu:


Plus-mallia ei ainakaan näillä näkymin saa Suomesta, jos laite kiinnostaa, niin kannattaa kuitenkin tiedustella saatavuutta normimallin maahantuojalta.

Pyörivät omakotitalot ovat kuuluneet retroscifi-osastolle jo hyvän aikaa, mutta miten olisi pilvenpiirtäjä itsenäisesti pyörivine kerroksineen? Dynamic Architecture on suunnitellut varsin mielenkiintoisen Building in motion -konseptin, jota ollaan toteuttamassa Moskovaan ja suuruudenhullua arkkitehtuuria keräilevään Dubaihin.

En minä sitä oikeasti tarvinnut, mutta kun kerrankin vastaan tuli kaunis ja hauskasti suunniteltu USB-hubi, niin olihan tuo pakko ostaa:

Olen ollut katkera pikakameravalmistaja Polaroidin taannoisesta päätöksestä lopettaa Polaroid-filmien valmistus. Mahdollisuus luoda paperikuvia nopeasti ja missä vain oli äärimmäisen hieno ominaisuus, jonka avulla pystyi luomaan nopeasti onnittelukortteja ja jättämään kyläpaikkaan muistoja.

Innostuinkin siis yhtiön hiljattain julkaisemasta PoGo-tulostimesta, joka mahdollistaa 50x76.2mm -kokoisten valokuvien mobiilitulostamisen suoraan kännykästä (bluetooth) tai digikamerasta (USB).


Polaroid-fiilistä syö hieman, ettei kuviin tule reunuksia, joihin kirjoittaa terveisiä, mutta noin yleensä reunuksettomuus lienee käytännöllisempää. Ja mikä parasta, kuvat toimivat myös tarroina!

Tulostuksessa käytetään Zink-tekniikkaa, joka tuo mieleeni sublimaatio-tulostimet – mustepatruunoita ei siis tarvita, vaan kuvapaperi sisältää itsessään väriainekset. Kuva on välittömästi kuiva ja sietää kosteutta. Yhden kuvan hinta liikkuu 35 (jenkki)sentin tienoilla, eurohinnat lienevät luonnollisesti kalliimpia. Laitteen itsensä hinta tulee jenkeissä olemaan 149 dollaria.

Laitteen akku on ladattava ja kestää n. 15 tulostusta.

Laitetta demottiin tämän vuoden CES-messuilta, oheisesta videosta saa mielikuvaa tulostusnopeudesta ja kuvan koosta.

Videon perusteella kännykästä tulostamisen pitäisi onnistua ihan vain lähettämällä kuva bluetoothin yli laitteelle – Polaroidin sivuilla oleva yhteensopivuustarkistus kun on aavistuksen sekava johtuen jenkkien operaattorivetoisuudesta.

Ohessa vielä Sizeasy-palvelulla tehty vertailu PoGon ja Nokia N95:n mitoista, linkkiä seuraamalla jokainen voi syöttää oman kameransa mitat ja pohtia tulostimen mobiiliutta: