Luvassa lisää kyselyitä. Tällä kertaa kartoitetaan käsitteiden "tietokone" ja "tieto- ja viestintäteknologia" vastavuoroisuutta.

Saate:

Vuodatuksen Tuomas Rinta pyytää palvelun käyttäjiä (rekisteröityneitä ja ei-rekisterötyneitä) vastaamaan muutamaan taustoittavaan  monivalintakysymykseen.

Kysymyksiä on todellakin niin vähän, että tämän ohittamiselle ei ole aikaan tai vaivaan perustuvaa tekosyytä ;)

PEW Internet & American Life -projektin tuore Digital Footprints -raportti paneutuu ihmisten verkkoidentiteettien hallintaan. Ohessa aamulla tekemäni pikapoiminnat henkilökohtaisilla huomioilla terästettynä. Nostakaa toki omia havaintojanne vaikka kommenteissa tai paiskatkaa linkillä jos pureskelette tutkimusta omassa blogissanne.

Heti alkuun täytyy harmitella, ettei 2.737 henkilön otokseen ei ole kelpuutettu alle 18-vuotiaita ja ikäryhmiä ei ole eritelty tuloksissa kovinkaan kattavasti, mutta mennään nyt näillä mitä annetaan.

Tutkimuksen mukaan 47 % yhdysvaltalaisista netinkäyttäjistä on etsinyt tietoa itsestään verkosta, mutta vain 3 % tarkkailee online-imagoaan säännöllisesti. Tunnustan itse harrastavani egohakuilua säännöllisesti, mutten systemaattisesti. Syötän viikon aikana nimeni kerran tai pari eri sivustojen ja palvelujen hakukenttään, mikä tuottaa yllättävän tasaisesti uusia tuloksia.

Omat yhteystietoni olen pyrkinyt pitämään myös avoimilla sivuilla. PEW:n kyselyyn vastanneista puolestaan noin kolmannes että verkosta löytyy heidän koti- ja sähköpostiosoitteensa, kotinsa puhelinnumero ja tieto työnantajasta. Lähes yhtä moni kertoo, ettei tiedä löytyykö heistä vastaavia tietoja verkosta.

Veikkaanpa, että erinäisten verkostopalvelujen suosion myötä yhteystietojen saatavuus verkossa moninkertaistuu lähivuosina.

Vastanneista joka neljäs kertoo, että heidän nimensä yhdityy verkossa heitä esittävään valokuvaan tai johonkin ryhmään tai järjestöön. Vain harvat ilmoittivat, että heidä poliitisen kantansa, kännykkänumeronsa tai heitä esittäviä videoita löytyy netistä.

Itsestäni löytyy yllämainituista muut tiedot paitsi poliittinen suuntaus (joka on kieltämättä itsellänikin vielä vähän hakusessa :D)

Mielestäni on mielenkiintoista on, että vain 60 % tietoa etsivistä löytää itseensä liittyviä tietoja, mikä indikoi, että edelleenkään aika monet eivät ole koskaan laittaneet (avoimeen) verkkoon mitään itseään koskevia tietoja. Tämä ei titetenkään tarkoita, etteikö muiden luomaa tietoa verkosta löytyisi - monien hakutaidot kun rajoittuvat siihen Goolen peruskenttään.

87 % tietoa löytäneistä oli sitä mieltä, että heistä löytyvä tieto on jotakuinkin validia. Neljällä prosentilla oli huonoja kokemuksia johtuen verkossa olevasta heitä käsittelevästä väärästä tai nolosta tiedosta.

Tulosten perusteella raportissa eritellään neljä ryhmää:

• Luottavaiset ja luovat (confident creatives, 17 % vastaajista) on pienin ryhmä, johon tyypillisesti kuuluu nuoria aikuisia, jotka lataavat verkkoon sisältöjä. Hei eivät ole erityisen huolestuneita heitä käsittelevän tiedon löytymisestä verkosta, mutta kuitenkin tietoisesti rajoittavat heitä koskevan henkilökohtaisen tiedon olemassaoloa ja saatavuutta.

• Huolehtivat  ja varovaiset (concerned and careful, 21 %) ovat huolissaan heistä löytyvästä tiedoista ja proaktiivisesti rajoittavat heitä koskevan informaation joutumista verkkoon.

• Huolestuneet sivustakatsojat (worried by the wayside, 18 %) suhtautuvat jokseenkin kielteisesti heistä verkossa olevaan tietoon, mutteivat tee mitään rajoittaakseen tiedon määrää tai saatavuutta.

• Huolettomat sivustakatsojat (unfazed and inactive, 43 %) on selkeästi suurin ryhmä, jonka jäsenet eivät ole huolestuneita heistä löytyvistä tiedoista, ja jotka eivät millään tapaa pyri kontrolloimaan heistä löytyvää informaatiota.

Korkeammin koulutetut vastaajat pyrkivät hallitsemaan muita enemmän ammatillista identiteettiään myös verkossa. Jopa 18% työssäkäyvistä alemman korkeakouluasteen suorittaneista ilmoitti, että heidän työnantajansa odottaa jonkinlaista itsensämarkkinointia verkossa.

Viidennes työssäkäyvistä aikuisista ilmoitti, että heidän työnantajallaan on ohjeistus siitä kuinka työnantajien on sopivaa esiintyä verkossa - ohjeissa mainitaan myös toiminta henkilökohtiasessa blogissa tai muilla verkkosivuilla. Tämä politiikka ei taida olla vielä kovin yleistä Suomessa?

Ja loppuun vielä muutama luku siitä, millaista tietoa ihmiset etsivät toisistaan:

• 72% vastaajista oli etsinyt yhteystietoja verkosta.
• 37% oli etsinyt verkosta tietoja jonkun toisen ammatillisista saavutuksista kiinnostuksen kohteista.
• 33% oli etsinyt jokun profiilia verkostoitumispalveluista (sosiaalisista tai ammatillisista)
• 31% oli etsinyt jonkun valokuvaa
• 31% oli etsinyt tietoa jonkun toisen tekemistä kiinteistökaupoista, avioeroprosessista, konkurssista tai vastaavista.
• 28% oli etsinyt tietoa jonkun henkilökohtaisista taustoista.

Pew Internet & American Life Project. 2007. Digital Footprints: Online identity management and search in the age of transparency. (pdf)


Lisäys: Aihetta käsitellään myös Procom-blogissa.

Silmäilin verkosta Tilastokeskuksen tuoretta (28.9.2007) Internetiä käytti 79 prosenttia väestöstä vuoden 2007 alussa -julkaisua. Lukemat kansan näennäisestä online-aktiivisuudesta alkavat olla sillä tasolla, ettei käppyröistä saa juuri mitään hyödyllistä irti, mutta referoinpas nyt kun kerran hommaan ryhdyin.

Tilaston mukaan tämän vuoden alussa netin käyttäjiksi laskettiin 79 prosenttia väestöstä, eli yli kolme miljoonaa 15-74-vuotiasta suomalaista, kerran viikossa tai useammin verkkoa käyttävien osuus jää 75 prosenttiin väestöstä. Kasvua edelliseen vuoteen koko väestön tasolla on vain kaksi prosenttiyksikköä, kun edeltävinä vuosina kasvu on ollut neljän prosenttiyksikön luokkaa. Alle 40-vuotiaista lähes kaikki käyttivät internetiä, ja yli 60-vuotiaista noin 40 %. Tilaston mukaan sukupuolieroja ei juurikaan ollut, paitsi 60-74-vuotiaiden  ikäluokassa, jossa miesten nettiaktiivisuus oli selvästi suurempaa.

Jos lukuja pitäisi verrata johonkin, niin verrataan vaikkapa PEW Internet & American Life Projectin tietoihin, jonka mukaan 71 % yhdysvaltalaisista aikuisista pörrää verkossa, mutta käppyrät eivät ole aivan vertailukelpoisia, sillä PEW:n tilastoissa alaraja on 18 vuotta, eikä ylärajaa ole (vrt. Tilastokeskuksen 74 vuotta). Eli kun huomioidaan paljon nettiä käyttävät nuoret ja miinustetaan vähemmän aktiivisia vanhoja, niin päästään ehkä suunnilleen samaan lukemaan kuin Suomessa.

Tilastokeskuksen rapon kiinnostavinta infoa lienee verkkoshoppailua kuvaavat lukemat: 32 % väestöstä oli vuoden alussa tilannut tai ostanut jotain omaan tai kotitaloutensa käyttöön, lisäksi 20 % oli hieronut nettikauppoja joskus aikaisemmin. Suurimman verkkoshoppailijoiden ryhmän muodostivat 30-49-vuotiaat, joista  peräti joka toinen oli tehnyt hankintoja verkossa.

Matikkapääni on kehno, mutta jos oikein päättelin, niin 52 % väestöstä tarkoittaa tapauksessa, että noin 66 % suomalaisista netinkäyttäjistä on joskus ostanut jotain verkosta. Vertailun vuoksi yhdysvaltalaisista surffailijoista 71 % oli ostanut jotain verkosta (luku vuoden takaa PEW). Ero on yllättävän pieni, vaikka täkäläinen luottokorttikulttuuri on aika olematonta - toisaalta ollanhan täällä aika tottuneita käyttämään verkkopankkeja.

"Ostanut jotain" ei tietenkään ole yhtä mielenkiintoista kuin ostotapahtumien keskimääräinen arvo, jonka suhteen Suomessa lienee kasvunvaraa verrattuna vaikkapa jenkkeihin. En nyt tähän hätään löydä mitään erityisen järkevää lähdettä, mutta siteerataan vaikka ECF:n povausta, että suomalaisten verkkokulutuksen arvoksi muodostuisi tänä vuonna noin 3,9 miljardia euroa (sis. ulkomaisiin palveluihin valuva raha), eli reilut 7 euroa per suomalainen, mikä on aivan naurettavan pieni summa, vaikka se tasoiteltaisiinkin verkkoshoppailijoiden kesken. Kasvunvaraa siis löytyy, ja jos raha ei liiku, niin kauppiaat voivat syyttää vain itseään.

Mitäpä muuta näihin sanoisi? Neljä viidesosaa kansasta netissä on varsin hyvä saavutus, mutta lukema vielä kuvasta mitä "käyttö" tarkoittaa ja millainen on ihmisten käyttö- ja lukitaitojen taso. Niiden mittailuun ei taida olla vielä mitään kunnollista standardia, ja vielä vähemmän tilastoja. Vai onko jollakin tarjota mojovia linkkivinkkejä?

Lisäyksiä:

• Suomalaisten netinkäyttöä suppeasti valottavan Taloustutkimuksen eMedia 2007 maistias-pdf:n voi tilata ilmaiseksi täältä
• Pikasummaus:
• Muiden käyttäjien tuottaman sisällön (blogit jne.) lukeminen 59 %
• Muiden käyttäjien tuottaman sisällön (kuvat, videot) katselu 55 %
• Foorumien lukeminen 46 %
• IM, chat, IRC 31 %
• Foorumeille kirjoittaminen 23 %
• Sisällön jako verkossa (kuvat, videot) 15 %
• Sisällön tuottaminen verkkosivuille (kotisivut, blogit) 12 %
• Harmillisesti ei infoa sisällön arviointi- ja kommentointiaktiivisuudesta tai Wikipedia-tyyppissestä kollektiivisesta muokkauksesta

• Pirkka Aunola pohtii suomalaisen blogosfäärin tilaa blogissaan, kurkatkaa toki sinnekin

Tilastokeskuksen mukaan posti- ja pienkuljetuslähetysten määrä kasvoi 7 % vuonna 2005. Veikkaanpa, että tämän vuoden prosentit ovat selvästi suurempia.

Arvaukseni perustuu perstuntuma-barometriin, eli omaan kuluttajakäyttäytymiseeni. Huomattava osa viime vuosina hankkimistani kestohyödykkeistä kun on tilattu verkosta. Sama ilmiö alkaa nostella päätään myös lähipiirissäni ikään ja sukupuoleen katsomatta.

En ole kalisuttelemassa tuomiopäivän kelloja perinteisille myymälöille, kyllä "analogiselle" shoppailullekin tilaa löytyy... mutta on silti pakko ihmetellä ääneen Ideaparkin 8 miljoonan vuotuista kävijätavoittetta?

Toisaalta, kyllähän se massiivisuus kiehtoo. Meidän ruokakunta taitaa aloittaa post-jouluisen ALE-törsäilyn Lempäälästä.

Toronton yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan nuorten pikaviestimissä käyttämä epämuodollinen ja erilaisia lyhenteitä vilisevä kirjoitustapa ei heikennä heidän kykyään hallita koulussa oppimaansa kielioppia.