Tero Lehto tekee Tietokone-lehden blogissa mielenkiintoisen havainnon kuinka MTV3 haastatteli kymppiuutistensa insertissä sähkönkulutusta mittaavan ohjelmiston käyttäjää jättäen mainitsematta, että haastateltava oli samaisen ohjelmistovalmistajan PR-päällikkö:


Ah, osui ja upposi.

Pirkka pohtii blogissaan osuvasti nettitekstin sopivan pituuden myyttiä. Minä komppaan, että pidempien artikkelien kohdalla kriittistä ei ole niinkään se pituus, vaan se jaksotus. Asia ei ole sen ihmeellisempi printtipuolellakaan, hyvin taitettua lehteä on mukavampi lukea kuin monotonista kirjaisinmassaa.

Boing Boing Gadgetsin Joel Johnson vieraili operaattori AT&T:n kustantamassa ja julkaisemassa teknologiaohjelmassa kaapaten harmittoman gadget-keskustelun ärhäkäksi kritiikiksi AT&T:n suunnittelemia verkon suodatustoimenpiteitä vastaan.

Ei liene mitenkään yllättävää, että nauhoitukset keskeytettiin ja pienen puhuttelun jälkeen show aloitettiin alusta talon pillin mukaan tanssien. Mutta mitäpä pienistä, luonnollisesti yleisössä istui Johnsonin oma kameramies, joka taltioi keskustelun ensimmäisen version:

"Netissä tehty DNA-testi voi paljastaa sairaudet", otsikoi Uusi Suomi.

"Internetissä toimivat DNA-näytteitä analysoivat yritykset ovat toimineet jo jonkin aikaa Yhdysvalloissa."

Hämmentävää, mitenkähän se toimii?


Aha.

Ok, tämä menee taas saivartelun puolelle, mutta jos minä lähetän johonkin labraan näytteen postitse, niin testi ei muuttu netissä tehtäväksi sillä, että löysin osoitteen firman kotisivuilta, eikä edes sillä, että saisin tuloksen sähköisenä.

US:n otsikko on oikeutettu sinä päivänä kun näytteen voi antaa web-kameraa nuolemalla.

AP:n uutisen mukaan Google alkaa lisäämään mainoksia YouTubessa oleviin videoihin. Mainos esitetään videon alalaitaan tulevassa palkissa, joka on esillä 10 sekuntia ellei katselija erikseen sulje sitä. Mainosta ei siis liitetä videoon kiinteästi, vaan se on omana kerroksenaan.

Toisin kuin Googlen kontekstuaaliset AdSense-mainokset, YouTuben mainokset lisätään kohderyhmien perusteella. Mainostajalle lysti maksaa $20/tuhat katsojaa riippumatta siitä siirtyykö katsoja linkistä mainostajan sivuille. Google aikoo jakaa osan mainostuloistaan myös videoiden luojille, mutta siivun paksuudesta ei ole vielä tietoa.

Jännää nähdä miten käyttäjät reaogoivat. Yksityishenkilöt todennäköisesti nielevät mainokset ilman suurempia protesteja, mutta mitenkähän tämä vaikuttaa kustannustehokasta viraalimarkkinointia suosivien yritysten toimintaan? Vaivalla väännetyn markkinoiniviestin päälle kun ei helpolla huoli kilpailijan nimeä - toki YouTubessa on mahdollista ostaa oma sisältö mainosvapaaksi.

Koskahan muuten nähdään ensimmäinen selaimen lisäpalikka, joka automaattisesti karsii/sulkee mainoskerrokset videoista?

Googlen uutisarggregaattoriin, eli Google Newsiin, on tulossa varsin mielenkiintoinen ominaisuus. Juttujen kohteena oleville henkilöille tai organisaatioille tarjotaan mahdollisuutta kommentoida uutisia.

Haakana, jolta jutun bongasin, arvelee viritelmän innostavan organisaatioiden PR-toimistoja, mutta veikkaanpa helppojen sitaattien houkuttelevan pidemmän päälle myös laiskimpia toimittajia. Ja jos Google kerran julkaisee kommentit editoimattomana, voi sivustolle päätyä lausunto jos toinenkin täysin yksinoikeudella, jolloin täkyyn tarttuu varmasti moni Google-kriitikkokin.

Googlen kannaltahan homman perusidea on kerätä lisää lukijoita, ja sehän onnistuu lisäämällä sivustolle omaa sisältöä ja "Kohun kohteena oleva NN kommentoi asiaa Google Newsin sivuilla seuraavasti.." -viitauksia tiedotusvälineiltä.

Omasta sisällöstä tuli mieleeni, että Googlen News -sivuillahan ei ole ollut mainoksia juuri sen takia, että kaikki sisältö on ollut muualta aggregoitua. Jos jutun kohteena olevien osapuolien kommentit saavuttavat riittävän painoarvon, niin voiko Google niiden siivellä tuoda sivuille myös mainoksensa ja sitä kautta muuttaa trafiikin rahaksi?

Kalamuki: Lehtiarvostelu #2

Ollin pyynnöstä bloggaan livenä Journalismin päiviltä. Blog-blog-bloggidy-blog.

Aivan kuten toimittajat tekevät kotiläksynsä ennen tärkeää haastattelua, valmistautuvat myös haastateltavat yleensä huolella koitokseen. Mitä merkittävämpi media ja mitä suurempi firma, sitä varmemmin molemmissa leireissä pohditaan teemoja, kysymyksiä ja vastauksia, sekä spekuloidaan vastapuolen motiiveja ja kaivellaan tietoa siitä millainen tyyppi on vastassa. Asetelma ei sinällään liene mitenkään ihmeellinen, mutta ulkopuoliset pääsevät valmentautumista harvoin todistamaan.

Eipä siis ihme, että Microsoftin Wiredin Fred Vogelsteinista laatima muistio on herättänyt laajaa kiinnostusta. Muistio päätyi nettiin kun Mircosoftin edustaja lähtetti muistion vahingossa toimittajalle itselleen.

Vaikkakin lipsautus on hieman nolo, ei muistiossa sinänsä ole oikeastaan mitään skandaalinkäryistä. Mielenkiintoista luettavaa se on joka tapauksessa. Sain siitä itse asiassa enemmän irti kuin varsinaisesta jutusta, jonka lopussa Vogelstein yrittää näpäyttää:


Huokaus. Vastakkainasettelun aika ei taida olla koskaan ohi.


Rasittavaa muuten, että Wired julkaisee juttujaan netissä jo ennen kuin lehti kolahtaa luukusta. Printtiversiota on vain niin paljon mukavampi lukea, mutta aina kun ei millään malta odottaa... etenkään kun puoli blogosfääriä jo suhisee asiasta. (via)

Pakko kehua USA Todayn (uutta?) ulkoasua, parasta verkkotaittoa pitkään aikaan.

Kahteen palstaan jaettu ruutu antaa tilaa niin tekstille kuin valokuvillekin ja navigointi on varsin sujuvaa. Mainosten sijoittelu on toteutettu hyvin, sillä niiden hillitty look ei pilaa lehden ulkoasua. Ratkaisu on mainostajankin kannalta parempi, sillä surffaajan silmä osaa välttää kaikki ylä- ja oikeaan laitaan tungetut vilkkuvälkut.

Kontrastina toimikoon vaikka Karjalainen, jonka syntejä en pysty edes luettelemaan.

Ja ei tuo USA Todaykaan ole täydellinen, sillä taitto vaihtuu osastoittain varsin radikaalisti, mutta jospa sen etusivu näyttäisi suuntaa myös muillekin.

Olen aluksi mielenkiinnolla ja sittemmin suurellä ärsytyksellä seurannut Iltalehden verkkosivuilla olevaa Digi-osiota. Lähtökohtaisesti on hyvä, että tekniikasta pyritään kirjoittamaan nörttilehtiä yleistajuisemmin, mutta Iltalehti sortuu turhan usein täydelliseen ympäripyöreyteen.

Esimerkkinä turhautumisestani Iltalehden 90 hyödyllistä ilmaisohjelmaa -lista.

Ensinnäkin monet luetelluista ohjelmista eivät suinkaan ole ilmaisia, vaan monet ovat parin viikon trial-versioita tai itse softa on ilmainen ja Iltalehden kuvailema toiminto maksullista (esim. musiikin lataaminen iTunesilla ja kännyköihin soittaminen Skypellä). Joku voisi sanoa, että kaikki esitellyt eivät ole edes ohjelmia, kuten Wikipedia, mutta hei, kunhan saadaan vain pitkä lista.

Peruskömpelö käsitteistön hallinta ei ole iltapäivälehdelle se suurin synti, vaan täysin sokealta vaikuttava suosittelu. Kokeilitteko te edes niitä softia, vai mitä helvettiä voi päätellä tynkäkuvauksista  "Postaa tiedostoja" ja "Lisäosa Firefoxiin"?

Toki "Käytä kotikoneen tiedostojasi toiselta tietokoneelta nettiselaimen kautta" sisältää jo hieman enemmän toimituksellista työtä, mutta silti sekin lupailee jo vähän liikoja, sillä kyseisen softan avulla voidaan vain kuunnella verkon yli oman koneen iTunesissa olevaa musiikkia.

Lisäksi miksi helvetissä listan linkit eivät vie suoraan ohjelman sivuille, vaan sen valmistaneen firman etusivulle? Useimmissa tapauksessa mainitun ohjelman löytää kieltämättä nimen perusteella, mutta kokeilkaapa itse löytää Windows Defender, jos linkitetään vain Microsoftin (englannikieliselle) etusivulle.

Noh, edellinen on vielä pieni tyylirikko verrattuna siihen, että Firefoxin ("Webbiselain, joka on monen mielestä parempi kuin Internet Explorer") latauslinkki osoittaa sivustolle, jota ei ole nähtävästi olemassa ja vaikka olisikin, se olisi osoitteesta päätellen ruotsinkielinen.

Esimerkkejä paskoista ratkaisuista riittäisi sen luvatut 90 kappaletta, mutta varmaan ymmärsitte yskän. Eniten minua kyrsii se, että listan laatijat eivät varmastikaan ole tarkistaneet ohjelmia, eivätkä läheskään kaikkien kohdalla ole edes tietoisia siitä mitä ne oikeasti tekevät. Sehän vaatisi työtä, ketä kiinnostaa jos lukijat lataavat toimituksen tikanheiton perusteella koneelleen haittaohjelmia. Ei ainakaan Iltalehteä.

Jaha, päivän lööppien perusteella keskuudestamme on jälleen valittu Miss Suomi. Ihmettelikö kukaan muu miksi maanantain iltapäivälehtien kuvavalinnat olivat hieman huonoja?

Mitäs kummaa lehtihyllyssä pilkottaa? Eikös Hifi-lehti jo lopett.. eiku sehän on Hifimaailma.

Ilta-Sanomat: Suru laskeutui Kirkan kotikadulle (via Kari Haakana)

Lueskelin eilen ilmestynyttä NYT-liitettä ja tunsin oloni kumman rauhalliseksi. Kuinkas se näin?

Täytyy ihan tarkistaa... Jutuissa tehdään muutakin kuin ryypätään Sanomain laskuun, kielenkäyttö on asiallista, ihmisiä ei nälvitä vain nälvimisen ilosta... voisiko olla? Aivan! Ei yhtään Virpi Salmen juttua! Eikä muuten ollut viime viikollakaan. Salmen aisaparina rellestäneen Ville Similäkin nimi vilahtaa vain jossain tv-sivujen nurkassa.

Tässähän alkaa taas ihan odottamaan perjantain Hesaria.

Viimevuotisen kuvamanipulaatiokohun vuoksi uutistoimisto Reuters julkaisi tiukennetut kuvankäsittelyohjeet.  (via Havaintovihko)

...ei tämä blogosfääri, vaan Aamulehden samanniminen palsta. Mikä siinä on oikein ideana?

Sinne on kopioitu bloggaajien kirjoituksia jonkin yhtenevän otsikon ja yhden lauseen johdatuksen alle. Tavoitteena lienee kerätä lukijoiden kommentteja ja hyödyntää materiaalia Aamulehden sunnuntailiitteessä. Verkossa julkaistavien kirjoitusten kokoaminen ja keskustelun luominen sen ympärille on sinällään hyvä idea... mutta nyt mennään metsään ja rajusti, sillä:

• Ainakaan verkosta ei käy selvästi käy ilmi, mikä on palstan idea. Nyt saa vaikutelman, että toimituksen kirjoittama johdantolause on ensimmäisenä lainatun bloggaajan kirjoittama. Tai itse asiassa missään ei selvästi lue, että tekstit on kopioitu blogeista tai miksi ne ylipäätään on kopioitu tai onko kyse edes kopioimisesta (uudelleenjulkaisu, lainaus, jokin muu mikä?)
  
• Vaikka kopioitujen kirjoitusten lopussa on bloggaajan nimi ja linkki blogin etusivulle, niin linkki alkuperäiseen merkintään puuttuu. Edes alkuperäisen merkinnän julkaisupäivämäärää ei mainita, mikä tekee sen löytämisen lukijalle jokseenkin hankalaksi.
  
• Sivulta ei käy ilmi jos bloggaajien tekstejä on lyhennetty ja muokattu. Monet teksteistä on kopioitu Aamulehden sivuille kokonaisina, mutta joitain on leikelty ilman selvää mainintaa ja myös alkuperäisessä tekstissä olleita linkityksiä on poistettu. Vrt. esimerkiksi Tuija Aallon alkuperäinen merkintä ja kopioitu versio.
  

Ei näin, ei todellakaan näin.

En ymmärrä miksi Aamulehti ei katso aiheelliseksi mainita verkkosivuillaan mistä palstasta on pohjimmiltaan kysymys. Bloggauskulttuuri perehtymätön lukija saa helposti Blogosfääri- (ja vastaavasta Ukkosenjohdatin-)palstasta virheellisen vaikutelman, että bloggaajat ovat varta vasten lähettäneet kirjoituksensa lehdelle julkaistavaksi. Mielikuvaa entisestään ruokkii niiden sijainti lehden verkkosivujen Mielipide-osastolla, jossa olevan Avaus-palstan kirjoitukset puolestaan ovat alunperin tarkoitettu Aamulehdessä julkaistaviksi.

Ja miksi linkittäminen on tiedotusvälineille niin vaikea toimenpide? Jokaisella blogimerkinnällä on oma permalinkkinsä ja se on tarkoitettu käytettäväksi juuri tällaisten viittausten yhteydessä. Jos blogissa ei jostain kumman syystä ole permalinkki-mahdollisuutta (tällaisia puolivillaisesti blogiksi itseään kutsuvia näköjään vielä on), niin on luonnollista ilmoittaa edes päivämäärä.

Eniten Aamulehden tapauksessa minua kuitenkin ärsyttää tekstin hutiloitu lainaaminen tai pikemminkin sen mielivaltainen leikkelemien. Onhan printtilehden puolellakin omat selkeät tapansa erottaa sitaatit toisistaan, ei niitä ladota putkeen kuten tuossa edellämainitussa Tuijan tapauksessa.

Mielestäni myös linkkien säilyttäminen lainatussa tekstissä kuuluu verkkosivuilla asiaan, sillä kyse on hypertekstistä. Linkillä bloggaaja on sitonut viitatun sisällön tekstiinsä, linkin poistaminen voi muttaa tekstin merkitystä. Ottakaa mallia vaikka Marginaalin Janista. Hän ilmoittaa aina tekemänsä lainauksen yhteydessä ovatko tekstissä olevat muotoilut ja linkit alkuperäisiä vai onko hän mahdollisesti itse lisännyt linkin tai painottanut esimerkiksi lihavoinnilla jotain huomionarvoista kohtaa.

Oma pohdintasa löytyy siitä, onko lehdelle ylipäätään soveliasta kopioida kokonaisia merkintöjä sivuilleen. Miksei asiaa ole voinut toteuttaa parilla lyhyellä sitaatilla ja permalinkillä alkuperäiseen kirjoitukseen?

Pelkääkö Aamulehti, että silloin lukijat harhautuisivat pois heidän sivuiltaan? Perustavoitteenahan tuntuu olevan, että Aamulehti yrittää hankkia lehdelleen täytettä kalastelemalla lukijapalautetta bloggaajien kirjoituksista.

Koska en ole tutustunut varsinaisessa lehdessä olevaan palstaa, joten en osaa arvioida koko lopputulosta, mutta ainakin näin verkkoperspektiivistä "toimituksellinen työ" näyttää jäävä copy-pasteen. Toiminnalle on varmasti hyvin kuvaavia nimiä, riippuu vähän siitä onko bloggaajilta pyydetty uudelleenjulkaisulle lupa. Ainakin Cerubic-blogin kommenteissa lehden toimittaja kysyy lupaa julkaisuun, joten asia lienee niiltä puolin ok.

Ok, neljä merkintää yhdelle aamulle on liikaa, mutta menkööt nyt.


Aamun Hesarissa silmään pisti Masi-sarjis, jonka sisältöä Sanoma Osakeyhtiön kätyrit olivat "lokalisoineet" konsernille edulliseen muotoon.

Visual Editorsin blogissa on näppärä kokoelma Saddamin teloituksesta kertovien lehtien etusivuja.

Lehti on vireessä: "Iltapäivälehtien toimitukset edelleen järkyttyneitä Jämsän kaupunginvaltuutetun kuolemasta"

Piti hihitellä oikein ääneen, niinku silleen kirjaimellisesti.

Törmäsin Keskisuomalaisen sivuilla videoon, jossa itsenäisyyspäivän paraatissa tapahtunutta välikohtausta kuvataan paljon lähempää. Videolla ei näy kun veteraani heittäytyy panssarivaunun alle, vaan pelkkä jälkikaaos.

Verrattuna aiemmin kohtuttuun, yksityisen ihmisen kuvaamaan videoon, on Keskarin julkaiseman kuvamateriaalin informaatioarvo on lähempänä nollaa. Tällä kertaa onnettomuudella mässäilijä taisikin olla journalisti, eikä kansalaissellainen.

(Ja jälleen varoitus, vaikka videoiden kuvamateriaali ei ole raakaa, on kuvassa kuoleva mies. Herkemmät jättäkööt väliin.)


Päivitys: Mediablogi kirjoittaa aihetta sivuten journalististen valintojen avoimuudesta ja yksityisyyden suojan muuttumisesta.

Veteraanin eilinen heittäytyminen panssarivaunun alle itsenäisyyspäivän paraatissa Jyväskylässä löytyy YouTubesta. Linkittääkkö vaiko ei?



Päivitys – Blogeissa aiheesta: Havaintovihko (Tuomolta myös toinen aihetta liippaava), Tuhat Sanaa, Pinseri...

Mitä häh? Soutaako Hesari viimeinkin oikeaan suuntaan?

Marjut siteeraa Hesarin sivuilta kadonnutta uutista:


Vai että Digilehti... kohtuullinen paperi+digipaketti arkistonlukuoikeuksilla kuulostaisi hyvältä, mutta kaipaisin hieman lisäinfoa... Reetta ja kumppanit herätys! Tätä varten te ne blogit perustitte, markkinoikaa nyt.

Ääh, haistappa Image *****. Sivuilla ei vielä lue mitään, mutta Hesarin mukaan Image Kustannus lakkauttaa Bisnes.fi -lehden.

Noh, eihän sitä kannata julkaista, jos levikki ei ole riittävä (Hesarin kertoo 10.000 levikistä ja Imagen sivut 20.000 painoksesta). Mutta syy ei nyt ole sisällössä vaan markkinoinnissa.

Mutta miksi sivuilla ei ole mitään infoa? Miten käy maksetun tilaukseni? Tiedän, että saan rahani takaisin, mutta minä haluan sen tiedon sinne eilen enkä huomenna.

Mitä helv... Siinä menee taas yksi (elitisti)lehti pilalle, ja toisen sisältö taasen leviää entisestään. (via Kari)

Yhdysvaltalainen uutiskanava Fox News väitti ohjelmassaan seksiskandaalissa ryvettynyttä republikaanien kongressiedustaja Mark Foleyta demokraatiksi. (via)

Ei varmaan tarvitse mainita kumpi puolue on "sitoutumattoman" Foxin suosiossa.

Telkkarista tuli keväällä Foxin puolueellisuutta käsittelevä dokkari Outfoxed: Rupert Murdoch's War on Journalism, joka löytyy myös Google Videosta - "socialist propaganda"-tagin alta, kuinkas muutenkaan.

Harkitsin aiemmin Hesarin tai Keskarin paperiversiosta luopumista ja digilehden tilaajaksi siirtymistä. Homma kuitenkin jäi lehtien mittasuhteiden ja taiton ollessa hankalia suuremmaltakin näytöltä luettaviksi, eikä se käyttöliittymäkään miltään parhaalta tuntunut.

Digilehdet palasivat tänään taas mieleeni kun Presso ei tippunutkaan tänään postiluukusta ties kuinka monennen ttarjousjakson päättyä. Avasin Presson verkkosivut ja kappas kummaa, tuoreimmat numerothan löytyvät verkosta ihan ilmaiseksi. Perhana kun olisi aikaisemmin hoksannut, tähän asti olen maksanut rahaa siitä, että saan lehteni Jyväskylään kaksi päivää varsinaista ilmestymispäivää jälessä (Presso jaetaan lauantaina vain Uudellamaalla).

DigiPresson käyttöliittymä on sama kuin Hesarilla, mutta tuntuma on huomattavasti parempi. Kiitos Presson tabloidkoon ja suhteellisen matalan taiton, valtaosa lehden jutuista oli luettavissa myös 12-tuumaisen iBookin 1024x768 -näytöltä ilman turhaa edestakaista selailua.


Vilkaiskaapa muuten tuoreimman Presson sivulta A21 kuvanäytteet Harri Nykäsen toimittamasta Rikoksen kuvat: Helsingin poliisin arkistokuvia 1910-1960 -kirjasta.

Kari kertoi perjantaina TVKaista.fi -palvelusta, johon rekisteröitymällä voi katsoa viikon aikana tulleita TV-kanavia maksutta verkosta silloin itselle parhaiten sopii.

Palvelu vaatii nimellisen vakuutuksen TV-luvasta ja 8-megaisen kaistan – molemmat löytyy, joten rekisteröidyin itsekin välittömästi, mutten saanut videoita pelittämään iBookillani ja pöytä-PC:n integroitu verkkokortti heitti samana päivänä veivinsä (kai?), joten joudun luottamaan muiden sanaan. Ainakin Samik oli ehtinyt testaamaan palvelua ja tuntuu kehuvan kovasti, videon laatu on hyvää ja katseluun tarvittavan VLC:n bufferia säätämällä pääsee kohtuullisen pätkimättömään streamiin.

Yleinen povaus tuntuu olevan, että palvelua pyörittävä Hibox Systems joutuu lopettamaan palvelunsa jo tällä viikolla YLE:n ja tekijänokeusjärjestöjen painostuksesta. Aiheesta on viritetty keskustelua ainakin Digitodayn Tekijänoikeusblogissa.

Tietokone-lehden tämän aamuisessa jutussa Hibox Systemsin toimitusjohtaja Staffan Granholm vakuttaa palvelun olevan laillinen ja vertaa palvelua tavalliseen digiboksiin. Tietokoneen haastattelema YLE:n hallintojohtaja puolestaan Jussi Tunturi tyrmää palvelun "selvästi kiellettynä" ja lupaa YLE:n puuttuvan hetimmiten asiaan.

Odotan mielenkiinnolla jatkoa.

Päivitys: Sivusto sulkeutui puoliltapäivin.

Aamun Hesari kannusti kokeilemaan verkossa olevaa näköisversiotaan ilmaiseksi loppuviikon ajan.

Aamun ensitutustuminen 12-tuumaisella Macillani (näytön tarkkuus 1024x768) teki heti selväksi, että laite ei selvästikää ole optimaalinen näköislehtien lukemiseen. Näyttö on liian pieni niin mitoiltaan kuin resoluutioltaan. Sitä paitsi lehden lukeminen Firefoxilla veti koneen toistuvasti solmuun. Safarilla selaaminen onnistui ongelmitta.

Pöytä PC:llä (Win + Firefox) puolestaan lukeminen oli vallan vaivatonta. Tosin positiivista kokemusta avittaa 20" ja 1600x1200 -resoluutioinen näyttö sekä taloyhtiön perustasoa vauhdikkaampi nettiyhteys. Voi kun näyttö tukisi vielä pivot-ominaisuutta...

Näköislehden navigaatio on suht looginen, mutta kömpelöhkö. Useimpien juttujen lukeminen siedettävällä fonttikoolla vaatii jatkuvaa edestakaisin rullaamista tai tarttumatyökalun käyttöä. En ainakaan äkkiseltään löytänyt nappia, jolla voisi nopeasti hyppiä sivun ylä- ja alapuoliskon välillä.

Toiseksi navigointivaihtoehdoksi olisikin kiva saada sellainen kuvankäsittelyohjelmistakin tuttu navigointiruutu, jossa zoom-aluetta voi nopeasti siirrellä miniatyyrikuvan päällä.

Nyt- ja Kuukausiliite ovat jo kokonsa puolesta helpompia luettavia myös näytöllä. Ne vain ovat niitä lehtiä, jotka mielellään vastaanottaisi jatkossakin paperisena (ne kun ovat hyvää vessalukemista).

Lehden voi ladata selaimelle luettavaksi myös offline-tilassa (edit: kokonaan lataaminen epäonnistui jatkuvasti), mutta luettavaa numeroa ei saa suoraan tallennettua koneelle. Kokeilin tulostaa koko lehden tiedostoksi ilmaisella CutePDF:llä. Pitkähkön tulostusprosessin jälkeen koneelle ladattuna oli lukukelpoinen, joskin useimmilla zoom-tasoilla hieman karkeahko pdf, kokoa n. 135 Mt. Yksittäisiä sivuja voi tietenkin myös tulostaa.

Muuten kuin tiettyjen artikkeleiden talteenoton kannalta printtailu ei ole kovin välttämätöntä. Näköislehden tilaajilla on aina pääsy edellisen viikon aikana ilmestyneisiin lehtiin. Irtonumeron ostajien lukuoikeus säilyy myös viikonajan.

Kuriositeettina mainittakoon vielä, että ainakin CutePDF:n tulosteessa lehden valokuvat näkyvät rajaamattomina.

Ilmaisdemo sattui hyvään saumaan, sillä olemme harkinneet paperihesarista luopumista. Pitää vielä kokeilla Sadun kannettavalla, jossa 15" näyttö ja tarkkutta 1280x1024.

Paperilehti olisi varmasti jatkossakin parempi, mutta kun talouteen tulee myös toinen päivälehti peittyy keittiö ja olohuone paperisaasteeseen nopeammin kuin sitä jaksaa kierrätykseen kuljettaa.

Pelkkä verkkohesari maksaisi 9,5 € kuussa, mikä on halvempaa kuin paperisen tilaaminen. Sitten tietenkin jos tilaisi lukuoikeuden edelleen perinteistä versiota tilaavan äitini asiakasnumerolla, niin hintaa jäisi enää 3 € kuussa – se on lähempänä hintaa, jonka kömpelöstä käyttöliittymästä olisi valmis maksamaan.

Saattaahan tämä olla yleistäkin, mutta minä en ainakaan muista milloin viimeksi olisin nähdyt naistenlehden, jonka kansikuvan henkilö ei tuijottaisi suoraan irtonumeron ostajaa silmään. Poikkeuksina tulevat lähinnä mieleen kuvat, joissa kaksi ihmistä katsovat lämmöllä toisiinsa silmiin tai joku nauraa silmät sirrillään.

Mutta tässä nimenomaisessa Lehtomäki-kuvassa oli katseen lisäksi myös muita piirteitä, jotka mielestäni erottavat sen kansikuvien valtavirrasta. Ensinnäkin kuva on otettu ulkona, sielläkin taustaksi oli valittu vesitömaiseman sijaan harmaa katukuva. Toisekseen kuvan syvyysterävyys on aika pieni, terävyysalueen rajoittuessa lähinnä Lehtomäen kasvoihin.

Hassua miten silmä tottuu tiettyihin käytänteisiin, ja pienetkin poikkeamat kiinnittävät heti huomion.

Lehtomäen kansikuvista tuli vielä mieleen, että muistaako vielä joku Suomen Kuvalehden lanseeraaman ja kuoppaaman Mies-lehden? Lehtomäkihän poseerasi sen kannessa tavalla, joka ei ole ehkä konvetionaalisin suomalaisten eturivin poliitikkojen keskuudessa.