Nyt on kiire! Kolme päivää aikaa saada summa täyteen, niin voimme nauttia Lehden paperiversiosta.


Kertanumeron hinta 10 taalaa eli n. 7 euroa. Enemmänkin saa antaa.

Jos nämä sytyttivät, niin kannattaa vilkaista myös Voiman Adbusters-galleriaan.

Surffaillessa tuli vastaan jälleen yksi virstanpylväs kulttuurituotteiden jakelua koskevassa murroksessa (kuullostipa mahtipontiselta): MTV laittaa koko South Park -tuotannon verkkoon ilmaiseksi.

Mutta eipä riemastuta vielä...


Mutta toivossa on hyvä elää.. sanoi.. öö.. Toivossa elävä loinen.

Radiohead julkaisee piakkoin uuden In Rainbows -levynsä verkossa hintaan, jonka haluat itse maksaa tai olla maksamatta.

Kylmiltään voisin maksaa kympin ja erityisen hyvästä levystä (asennebonuksineen) 15 egeä.


Edit: Biisit olivat vain 160 Kbit/s, mutta maksoin silti 10 puntaa (n. 15 €) kuten uhosin. Mutta sitten tulikin tieto, että In Rainbows julkaistaan ensi vuonna myös perinteisellä mallilla, mikä pisti jo vähän ketuttamaan, sillä maksoinhan vitosen asennebonuksen jokseenkin turhaan.

Unohtakaa tekonostalgiset vinyylirahinaefektit! Liekin Ylämaa-biisissä tunnelmaa luodaan digiajan skippailuäänillä :D

Biisi kuultavissa Nyt-liitteen streamistä (linkki varmaan hajoaa noin viikon jälkeen?)

Video YouTubessa

Tunnistin niin monta, ettei enää kaduta yhtään hidastunut päivitystahti saati sitten RSS-lukijan laiminlyönti..

Seppänen se jaksaa: Aleksis Kiven Seitsemän veljestä tungettuna yksipuoleisille A4- ja A3-arkeille.

Perhanan Vuodatus!

Pari tuntia kasaamani postaus käyntikorteista, sosiaalisista kohtaamisista ja kaksiulotteisista viivakoodeista katosi klikatessani vahingossa editorissa ollutta linkkiä toiselle sivuille. Ei mitään varoitusta - puf! - lomakkeet tyhjäksi ilman palautus mahdollisuustta Eikä ollut ensimmäinen kerta.

Lähdinkin jo suutuspäissäni etsimään vaihtoehtoa blogialustalle, mutta eksyinkin Hesarin Nyt pelittää -blogiin - sehän on ihan perhanan hyvä!

En juurikaan jaksa pelailla, en taida edes omistaa yhtään peliä (ellei UFOa lasketa), mutta keskustelu pelikulttuurista kyllä kiinnostaa. Verenpainekin tasautuu.

Alanis Morrisetten versio Black Eyed Peasin My Humps -biisistä:

Sean Ellisin Cashback YouTubessa (via Skrubu)

Edit: Pientä korjailua - videon upotus ei toiminut.

Ville Ranta: Miksi Muhammedin saa (ja miksi se pitää) piirtää

Kerroin aikaisemmin edullisesta CD-WOW! -verkkokaupasta ja lupasin myös kertoa kuinka tilaukselle kävi.

Tein tilauksen yöllä 5.11., ilmoitus levyjen lähetyksestä tuli sähköpostiin 9.11. ja levyt tipahtivat luukusta tänään 13.11. Eli viikossa tulivat.

Vaikka ylimääräisen pakkausjätteen välttäminen on näinä päivinä hyve, niin annan plussaa levyjen yksittäispakkaamisesta. Näin paketit mahtuivat postiluukusta, eikä minun tarvinnut raahautua postiin.

Eipä muuta mainittavaa. Halpoja levyjä, ei toimituskuluja, nopea toimitus, fiksu pakkaus... Homma toimii, suosittelen. Jos jollain on tiedossa vielä halvempia levyhyllyn täydennysmetodeja, niin olen kuulolla.

Musiikkiverkkokauppojen hinnat ovat kohtuullisia, mutta tavara viallista. Niin kauan kun mukana tulee DRM-paskaa, niin minä ostan musiikkini levyllä, hinnasta huolimatta. Levyhylly komistuu, eikä itse rippaamalla tarvitse murehtia yhteensopivuusongelmia ja rajoituksia.

Voitte vain kuvitella kuinka riemastunut olin kun sain kuulla kaverilta CD WOW! -verkkokaupasta, joka kauppaa uutuuslevyjäkin 9,99–12,99 euron hintaan ilman erillisiä postikuluja. En ole aivan varma missä maassa palvelu toimii, mutta sivut löytyvät myös suomeksi.

Lopullinen vastaus rukouksiin tämäkään pulju ei ole, sillä valikoimat eivät ole järin laajat verrattuna pelkkiä bittejä myyviin. Listalta lähti kuitenkin välittömästi tilaukseen Beckin uusin sekä pari hyllystä puuttuvaa klassikkoa muilta musikanteilta.

Loppuuun vielä pieni neuvo tilaaville – palvelun tilauslomeke ei ymmärrä ääkkösiä kotipaikkakunnan nimessä, eli minun tapauksessani paketti tulee Jyvaskylaan.

En ole World of Warcraft -fani, mutta tämä South Parkin WoW -jakso on ihan helkkarin kova:

Nyt-liitteessä oli tänään juttua pari viikkoa sitten jenkkilässä esitetystä Simpsoneiden jaksosta, jossa on viittaus White Stripesin loistavaan Hardest Button to Button -videoon. Ja eikun YouTubeen:

Paluu Espanjasta muuttui suoraan menomatkaksi Savonlinnan opperajuhlille, jossa muun kulttuurieliitin kanssa siemailimme annoksen Carmenista (näytteitä löytyy engalnninkielisen Wikipedian kautta ogg-formaatissa).

Vaikka pidin esityksestä todella paljon, oli se mielestäni kuitenkin hieman keskinkertainen odotuksiini nähden. Suoraviivaisen juonen draama rakentui kehnosti ja ponnetonta lässytystä on hieman liikaa (vaikka tästä tulkinnasta oli puheosuudet leikattu kokonaan pois).

Itse musiikki nousi parhaimmillaan päähän kuin pullollinen punkkua - Carmenin roolin tulkinneen Irina Mishuran ääni kaikuu edelleen päässäni:


Ulkomusiikillisesti mieleen painuivat myös Carmeniin langenneen Don Josén (Jean-Pierre Furlan) maaninen katse ja härkätaistelija Escamillon (Burak Bilgili) valtava alahuuli.

Savonlinnan reissun kulttuuriantia rikasti myös vierailu Retretissä. Tälle kesälle kaavailtu Chagall- näyttely oli peruuntunut taidekeskuksen talousvaikeuksien vuoksi ja hyvä niin, sillä tilalle nopeasti kasattu Jean Dubuffet'n retrospektiivi iski kuin miljoona volttia. Tuijotin erästäkin Ranskan lipun väreissä maalattua Boléro-sarjan teosta varmaan parikymmentä minuuttia putkeen (maalaus ei esittänyt mitään, enkä yrittänyt siitä mitään merkityksiä löytääkään - se oli vain niin kiva).

Dubuffet'n lähtökohtana on kulttuuritekijöiden ja taidehistorian sääntöjen hylkääminen, mikä tekee hänestä omia polkujaan tallovan taiteilijan tavalla, josta kaltaiseni tavallinen pulliainenkin voi rauhassa nauttia.

Myös Retretin luolastoon Valohoitoa-teeman alle kootut installaatiot upposivat maallikkoon viime vuotisia helpommin. Jos satutte kesän aikana Punkaharjulle päin, niin käykää toki tarkistamassa. Varokaa kuitenkin Jukka Korpiheteen valaisimia - kävelin itse yhden niistä melkein kumoon.

Kuten tarkoitus oli, purkkirahat menivät levyihin.

Hyllymetrejä kasvattivat Katatonian The Great Cold Distance, Gotan Projectin Lunático, Kentin Du & Jag Döden, Don Johnson Big Bandin nimikkolevy, Elisabeth Undergroundin 1.21 sekä kaverini kitaroiman Shade Empiren tuore sinkku ja Intoxicate O.S. -pitkäsoitto.

Kaikki mainitut mahtuvat ihan mukavasti musiikkimakuni rajoihin. Uutena tuttavuutena Yläkaupungin Yöstä bongattu Elisabeth Underground on etenkin varsin positiivinen löytö. Bändi nähdään Jyväkylässä seuraavan kerran 3.6. Lutakon lavalla.

Rok! MTV3 on ostanut Curb your enthusiasm -sarjan oikeudet, kertoi tuorein Bisnes.fi.

Kyseessä on Seinfeldin takana olevan Larry Davidin show, jossa hän esittää itseään. Mukana on myös noin miljoona muuta julkkista omana itsenään. Luvassa on osittain imrovisoitua sitcomia tuottajatähden tuskallisista arkipäivän tilanteista. Sarjaa tuottaa HBO, joten kielenkäyttö ja aiheet ovat sen mukaisia.

Itse olen seuraillut "Jäitä hattuun"-nimelle käännettyä sarjaa dvd:ltä jo muutaman kauden verran. Aluksi sarjan huumoriin oli hieman vaikea suhtautua, sillä Davidin sosiaalisesti ja poliittisesti epäkorrektiin käyttäytymiseen rakentuva tilannekomiikka saa katsojan kiemurtelemaan myötähäpeästä. Nautinollista on myös perinteisen sitcomin rytmin rikkominen niin, että nolo sattumus ei pääty taustanaurettuun punchlineen, vaan siitä kehkeytyy usein riita, jonka lonkerot yltävät seuraaviin jaksoihin asti - vanhoja haavoja kun revitään auki sitä tahtia, että itse huudan keskimäärin kolmesti jaksossa: "Anna hyvä mies olla jo!"

Tulin juuri Seisomapaikka-klubilta, jossa oli tänään Suomen ensimmäisen stand-up dvd:n nauhoitusten ensimmäinen päivä. Huomenna tiistaina 23.5. on sama setti ja paikkoja vielä vapaana, suosittelen erittäin lämpimästi kaikille. Alkaa klo 20, liput 8€, K18.

Lavalla nähdään Mika Eirtovaara sekä Jyväskylän pojat Marko Kämäräinen ja Teemu Vesterinen. Juontamassa on André Wickström.

Show koostuu kolmikon best of -materiaalista, joten mainioita materiaalia luvassa kaikilta. Vesterisen jutuista en ollut kuullut vielä yhtään, vaikka aika ahkeraan olen yrittänyt klubeilla käydä.

Pakko vielä kehua Vesteristä kovimmaksi suomalaiseksi koomikoksi. Tosin kuin monet muut koomikot, Vesterinen ei tunnu tarvitsevan kehystarinaa ympärilleen. Jutut rullaavat hyvin yhteen ja alkavat elää omaa elämäänsä kuulijoiden päässä.

Kuvassa Teemu Vesterinen ja Marko Kämäräinen netti-tv Vision vieraana aikaisemmin tänä keväänä (Real Video, kesto n. 25 min).

Fotomik sai minut jo aiemmin kaivamaan Nine Inch Nails levyni takaisin aktiivisoittoon.

Vettä myllyyn lisäsi Janne, joka lähetti linkin näkemämme NIN:n Roskilde 2000 -keikan taltiointeihin: Sin ja haastis + March of the Pigs (YouTube).

Tuoreimmassa Pressossa oli mielenkiintoinen juttu merkittävimmistä nykytaiteilijoista.

Chicagon yliopiston taloushistorian professori David W. Galenson on löynyt (€) elossa olevien taiteilijoiden otsaan "merkittävä"-leiman sen perusteella, onko heidän töistään töistään maksettu huutokaupassa yli miljoona taalaa.

Pressossa Galensonin ranking-listalta esiinnostettiin mm. Jeff Koons, Robert Rauschenberg, Jasper Johns, Bruce Nauman, Gerhard Richter sekä Lucian Freud.

Galensonin tapa mitata taiteen arvoa on ymmärrettävästi herättänyt myös närää, mutta käypä markkinahinta on yleismaailmallinen ja yksiselitteinen tapa määritellä ihmisten tuotosten arvoa. Hintalapun päälle ymmärrämme myös me, jotka emme ole suorittaneet ensimmäistäkään taidehistorian opintoviikkoa.

Mieleeni juolahti viime vuonna Koonsin retrospektiivissa ohimennen kuulemani eläkeläismiehen arvio Made in Heaven -teoksesta, mitta-asteikkona olivat mummonmarkat: "Tämäkö taidetta? Kahden markan pornoa, sanon minä!"


[kuvakollaasi = Robert Rauschenberg 1986 BMW 635 CSi 'Art Car' + Jeff Koons 1988 'Michael Jackson & Bubbles' + Lucian Freud 1985 'Reflection (self portrait)' + misterbling.com 'Spinning dollar necklace' ($14,99)]