RSShandler.com tarjoaa erittäin näppärän palvelun, jonka avulla voi luoda YouTube-käyttäjien kanavista, soittolistoista, suosikkilistoista tai palvelun geneerisistä hittilistoista videopodcastin. Laatuvaihtoehtoina flash, iPodille sekä PSP:lle optimoitu mp4 sekä korkeampilaatuinen mp4.

Syötteen luominen on helppoa ja ainakin iTunesilla ei ole ollut ongelmia klippien hakemisessa. Itse olen luonut eräänlaisen "katso myöhemmin" -syötteen hyödyntämällä omaa favourites-kansiotani, jonne tavaran tunkeminen on huomattavasti soittolistoja nopeampaa.

Kannattaa huomioida, että syöte kiertää RSShandlerin kautta, eli siis jos aikoo käyttää tätä järjestäytyneemmässä sisällönjakelussa, niin plan B on hyvä olla jos palvelu joskus sulkeutuu.

Olen jo pitkään odottanut e-kirjojen lukulaitteiden rantautumista Suomen markkinoille. Etenkin olen kateellisena seurannut Amazonin Kindle-julkistuksia Yhdysvalloissa – viimeksi esitelty suurikokoinen Kindle DX vaikuttaisi erinomaiselta laitteelta artikkelien, väikkärien ja gradujen lukemiseen. Niinpä olikin mielenkiintoista kuulla, että Princetonin yliopistossa DX-mallia kurssikäytössä testanneet eivät ole täysin tyytyväisiä laitteeseen.

Kuva: Kindle DX

Testiryhmissä valituksia ilmeni varsin ilmeisistä seikoista, kuten merkintöjen tekemisen hankaluudesta ja kömpelöstä käyttöliittymästä noin ylipäätään. Uutena minulle kuitenkin tuli tieto e-kirjojen sivunumeroihin liittyvästä problematiikasta: laitteelle muokatussa sisällössä käytetään sivunumeroiden sijaan e-kirjaformaatin omia sijaintitietoja:

“The Kindle doesn’t give you page numbers; it gives you location numbers. They have to do that because the material is reformatted,” Katz said. He noted that while the location numbers are “convenient for reading,” they are “meaningless for anyone working from analog books.”
- professori Stan Katz The Daily Princetionian mukaan

Tämä kuulostaa kummalliselta, sillä sivun perusteella viittaaminen lähteeseen on akateeminen itsestäänselvyys. Miten pitäisi suhtautua viittaustapoihin, jotka toimivat vain tietyssä kaupallisessa järjestelmässä ja ainoastaan lähdeaineiston elektronisessa versiossa?

Elektroniseen aineistoon liittyvä viittausongelma ei sinänsä ole uusi, sillä perinteiseen elektroniseen aineistoon, verkkosivuihin, on harvoin voinut viitata yleistasoa tarkemmin. Ne artikkelit ovat tyypillisesti kuitenkin sen mittaisia, ettei ongelma ole ollut erityisen haitallinen. Kokonaisten kirjojen kohdalla tilanne on jo toinen.

Onneksi kysymys ei kuitenkaan ole muusta kuin ohjelmistoon lisättävästä ominaisuudesta, e-kirja voi aivan hyvin sisältää absoluuttiset paikkamerkit sekä paperikirjan tiettyä painosta myötäilevät sivujaot. Mutta huolestuttavaa on, ettei tilannetta ole korjattu vaikka aiheesta on valitettu siellä sun täällä jo pitkään ja epätoivoisimmat ovat yrittäneet keksiä paikka- ja sivunumerointien välille konversiosääntöjä.

Ja toki laite tukee myös analogisia esikuviaan paremmin matkivia PDF-tiedostoja, mutta niidenkin kohdalla navigoinnissa tuntuu olevan selkeitä käyttöliittymäongelmia, jotka tekevät aineiston selaamisesta tarpeettoman hankalaa. Pienemmillä Kindleillä ongelmakohdat eivät ole nousseet samalla tavalla esiin, sillä niitä taidetaan käyttää enemmän kaunokirjallisuuden lukemiseen.

Mitenköhän lienee asioiden laita kilpailijoiden, kuten Sony eReader-sarjan, kanssa?

Paikantamislaitteiden ja -palvelujen käyttö on ollut viime vuodet vakaassa kasvussa. Monet kännykät ja muutamat kamerat tukevat paikkatiedon lisäämistä kuvan metatietoihin, mikä puolestaan mahdollistaa kuvien sijoittamisen automaattisesti erilaisten kuva-albumi ja -jakopalvelujen karttanäkymiin.

Paikkatietoiset kamerat tallentavat lokaation sen perusteella missä ne itse sijaitsivat kuvaushetkellä. Tieto on arvokasta, jos kuvaajalle on tärkeää muistaa ja kertoa eteenpäin missä hän otti kuvan. Mutta entä jos kuvaajalle on tärkeämpää kertoa missä kuvattava kohde sijaitsee? Useimmissa palveluissa lokaatiotiedon muuttaminen haluntunlaiseksi onnistuu mukisematta.

Parhaimmillaan näiden kahden vaihtoehdon ero kartalla voi olla satoja metrejä, ellei jopa kilometrejä - puhumattakaan siitä, että kuva saattaa esittää useita, toisistaan korttelien päässä olevia kohteita. Puhtaasti sijaintitietoa tuijottamalla sekaannusten mahdollisuus on ilmeinen, mutta kuvan esityskontekstin ja lisätietojen  perusteella ihmiset tunnistavat merkityseron aika hyvin. Ongelmia todennäköisesti ilmeneekin, jos sisältöä hyödynnetään täysin uusissa yhteyksissä?

Hyvä esimerkki tästä on Tietokone.fi:n jutussa esitelty Mio-navigaattorien uusi Navpix-toiminto, joka mahdollistaa paikkatietoja sisältävien kuvien lataamisen Mion palvelimilta tai Flickr-kuvanjakopalvelusta ja edelleen navigoinnin niihin liitettyjen lokaatiotietojen mukaisiin paikkoihin - eli siis joko kuvauspaikkaan tai sitten kuvattavan kohteen sijaintiin. Tämä problematiikka on huomattu myös Miolla, mutta vaikuttaa pahasti, ettei sen syytä ole sisäistetty:

"Suosittelen kuvien lataamista meiltä, koska Flickrissä esiintyy virheellisiä paikkatietoja. Joidenkin mielestä on vitsikästä johdattaa ihmisiä vääriin paikkoihin", Mion Pohjoismaiden markkinointipäällikkö Kenni Christensen sanoi julkistustilaisuudessa. #

"Vitsikästä johdattaa ihmisiä vääriin paikkoihin"? Ikäänkuin Flickr-käyttäjät puhdasta ilkeyttään käyttäisivät itse maksamaansa palvelua tavalla, joka vastaa heidän omia tarpeitaan, eikä jonkin yrityksen kaupallista tarvetta...

Mukaelma keskustelusta, jonka olen käynyt parinkin koneenkäyttöä harjoitelleen eläkeikäisen kanssa. Asia lienee yhtä vieras lapsillekin, mutta he jostain syystä eivät hämmenny asiasta.

- Ja mikäs tuo on? Tuo toinen kuva vasemmalta.

- Se on "tallenna"-nappi.

- Miksi se näyttää tuolta?

- Siinä on korpun, siis levykkeen kuva.

- Mikäs se semmoinen on?

- Semmoinen lättänä juttu, jolle voi tallentaa tiedostoja jos ei halua tallentaa niitä tietokoneelle.

- Eikö enää sitten käytetä näitä uspi-tikkuja?

- Tuota... sinä et nyt taida olla tarpeeksi nuori muistaaksesi näin vanhoja asioita.

Googlen Street View -kuvausautot on bongattu Helsingissä, mikä on tietenkin Google Mapsin palvelutason kannalta hieno homma... mutta kuten Sami blogauttaa, niin Suomen loskainen ja epävehreä kevät ei ehkä ole kauneinta aikaa kuvailuun.

Eipä silti, toiminta on linjassa vanhan kanssa. Tarkkaa satelliittikuvaa taitaa löytyä vain Helsingin seudulta ja täältä Jyväskylästä, ja meillä kuvanlaatu on luokkaa tämä:

Kuva: Google Maps

Lähikauppa oy (entinen Tradeka, korporaatio Siwojen, Valintalojen, yms. takana) on ottanut mallia VTT:n Owelasta ja Soneran AIVOsta avaamalla Neuvonantajat -verkkosivuston, jossa korporaatio ottaa kontaktia kuluttajaan ja kysyy mielipiteitä.

Erinomaista! Vastaan mielelläni kysymykseenne siitä, pitäisikö lähikaupassa myydä myös kahvia mukaan...

...mutta miksi, miksi, miksi, miksi, miksi ihmeessä minun pitäisi jälleen rekisteröityä ja TEHDÄ SOPIMUS korporaation kanssa, ennen kuin voin osallistua? Mitä vikaa on avoimessa keskustelussa? Suomen Gallupkaan ei soittaessaan pyydä hyväksymään sopimuksia, miksi Lähikaupan, VTT:n tai Soneran pitäisi?

Pitäkää tunkkinne.

Kävin lävitse hiljattain kuolleen äitini tavaroita. Jääkaapissa oli käyttämättömäksi jääneitä rintasyöpälääkkeitä, joiden hinnaksi ilmoitettiin 1.333,38 euroa.


Aikamoinen summa, mutta tiesin myös, ettei moisia summia peritä Suomessa potilailta - kyllähän KELA korvaa. Tarkistin vielä kuittimapista, josta ilmeni, että äidilleni oli jäänyt tableteista maksettavaksi vain kolme euroa.

Tänään mieleeni juolahti, että maailmassa on miljoonia ihmisiä, joilla ei olisi varaa siihenkään.


edit: asiavirheen korjaus

Tiedättehän ne bannerit, jotka väittävät, että kävijä on muka sadastuhannes tai miljoonas, ja siksi oikeutettu lunastamaan jonkin palkinnon (kuten vaikkapa haittaohjelmia tai lisää mainoksia).

Retoriikkaa on näköjään hiottu, ja voittoperusteeksi riittää, että kävijä näkee bannerin:

Kulutusjuhlasta luin, että helposti avattavat pakkaukset ovat saaneet oman merkkinsä:


Näyttääkö tuo kenestäkään muusta kämmeneltä, jonka ammottavasta haavasta roiskuaa verta?

(Mielikuvan saavuttamista auttaa kun on pariin otteeseen yrittänyt avata ydiniskulta suojattuja pakkauksia puukolla.)

Marginaalin Jani otti ja siirsi blogiinsa luomansa sisällön CC-lisenssin alta public domainiin.

Itse en ole vielä saanut aikaiseksi siirtää mitään CC-lisenssin alle kun en rehellisesti sanottuna ole vielä päässyt kärrylle eri lisenssien välisistä eroista*... (laiska minä, laiska laiska)

*) edit: tai tarkemmin sanoen eri lisenssien vaikutuksesta omaan ulosantiini.

Koska Pöhkönä Appleen -blogi on muuttanut nimensä Palvelee Armeijassa -blogiksi, pitänee minun aukoa päätäni seuraavasta.

Applen WWDC 2008 -tapahtumassa Steve Jobs esitteli yhtiön toiminnan ydinalueita, käyttämällä vertauskuvana kolmijalkaista Aalto-jakkaraa (tai sen kopiota):


Isänmaallisen ylpeyden sijaan jäin miettimään, että voiko firmalle valita huonompaa vertauskohdetta kuin huonekalun, joka huono pystyssäpysyvyys on jo legenda?

Visa Kopu nauraa työvoimatoimiston sivuilla olevalle Disney Worldin työpaikkailmoitukselle:


Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta kun työkkärin sivuilla näkee tarjouksia työpaikoista, jotka vaikuttavat tekijälleen kannattamattomilta tai jopa suoranaiselta kusetukselta. Lisäksi varmaan viikottain vastaan tulee hupailumielessä leviäviä linkkejä työkkärin autenttisiin ilmoituksiin, joiden ulosanti on kaikessa sekavuusessan tahattoman koomista/traagista.

Ei liene realistista odottaa tilanteeseen parannusta työnantajilta, joten miksei apua voisi hakea työnhakijoiden vertaistuesta. Työkkäri voisi lisätä ilmoitustensa yhteyteen kommentointitoiminnon, jonka avulla sivuilla kävijät voisivat keskustella työpaikoista, neuvoa toisiaan ja varoittaa ylläolevan kaltaisista plusmiinusnolla-työpaikoista – ja voihan tuokin Disney-duuni olla voittoatavoittelemattomana kokemuksena niin ikimuistoinen, että edelliskesänä työssä olleet voivat jopa suositella sitä epäkohdista huolimatta.

Benrope haikaili Jaiku-kutsuja, ja sellaisen jo ehti saadakin. Tästä tuli mieleeni, että jos joku muukin kaipailee pääsyä pienessä keskeneräisyydessääkin maailman parhaan verkosto/viestintä/lifestream/hässäkkäpalvelun, eli Jaikun käyttäjäksi, niin minullakin on vielä inviteja käyttämättä. Laittakaa mail-osoite kommentteihin tai ottakaa suoraan yhteyttä gmail-osoitteeseen erkka.piirainen.