Haa! Netti!

Nopea raportti:

• joulu Rukalla, meno jees, lunta löytyi - lumilaudan pohja tosin ruvella
• joululahjat tosi jees, lisävarusteita tietsikkaan ja mahtikaukosäätimiä, niistä lisää myöhemmin
• sitten anoppilaan Pohjanmaalle - siivoushommiin raksalle (kittipölyä keuhkot täynnä)
• uusi vuosi vaihtuu täällä, juustoa ja punkkua varattuna

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Julistan tähän blogiin joulurauhan.

Olkoon Pukki armollinen ja tuokoot meille paljon vekottimia (tiedusteluraporttien perusteella lupaavalta näyttää) - tiukka pakettianalyysi luvassa sesongin jälkeen.

Ja muistakaas olla kiltteinä tappiin asti tai voi käydä näin (jpg).

Kun kerran käsketään, niin pitihän sitä minunkin kantaa korteni kekoon, tai siis vereni, olenhan laadultani se kovin kaivattu O+.


Kuvassa vielä hymyilyttää, mutta kohta oltiinkin hieman hämillään. Oman osuuteni hoidettuani menin juttelemaan vielä neula käsivarressaan makaavalle tyttöystävälleni. Ehdin sanoa "Silmissä sumenee", ja seuraavaksi heräsinkin lattialta veripalvelutädin pidellessä jalkojani koholla.

Syynä tajunnan menetykseen oli ilmeisesti nestehukka. Hemoglobiininikin oli reilut 170. Viime päivät ovatkin menneet aika vähällä juomisella, tänä aamunakin join pelkkää kahvia, joka vain kuivattaa kehoa. Virhe.

Toinen syy oli liian nopea nouseminen tuolista. Olen luovuttanut verta lukuisia kertoja, eikä koskaan aikaisemmin ole "tuntunut missään", lähdinkin tuolista totuttuun tapaan melkein heti. Sitten keikkasi.

Eli jälkiviisaudella muille luovuttajille:

Aloita runsaampi nesteytys jo edellisenä päivänä. Hyvä nesteystys ei ole huono tapa muutenkaan.

Verta luovutettuasi makoile rauhassa ja pyytää vaikka lasi vettä. Kun tunnet olosi varmuudella hyväksi, nouse istumaan ja kuulostele vointiasi ihan rauhassa. Luovutuksen jälkeen pystyasento on jo rankempi juttu kuin selällään makaaminen. Sitten mennään veripalvelun pitopöytään nestettä ja herkkuja nauttimaan. Loppupäivä otetaan rauhassa. Ei saunaa, ei viinaa, ei urheilua. Bloggaaminen on sallittua.

Nyt meni melkein maku hyväntekeväisyydestäkin. Normaalisti lahjoitan vuoden aikana kolminumeroisen summan eri hyväntekeväisyyskohteisiin. SPR on saanut lihavan siivunsa aina vuotuisten keräysten yhteydessä sekä katastrofien iskiessä. Lisäksi maksan järjestön jäsenmaksua.

Tämä ei riitä kohteliaastikaan lausuttuna feissaajille, siis niille, jotka kärkkyvät kaupunkien keskustoissa kalastellen kuukausilahjoittajia eri järjestöille. Tiedän, että ei siihen ole pakko pysähtyä, mutta tällä kertaa satuin vain saapumaan ajoissa kävelykadulle sopimaani tapahtumaan. "Sitting duck", niin kuin ne amerikkalaiset sanoo.

Ainahan voi sanoa ei, mutta nämäpä eivät kuunnelleet. Provikkapalkkaansa hamuavat neidot estivät paikalta poistumisen ja keksivät vuorotellen syitä miksen saa jakaa rahaani järjestöille noudattamalla omia rituaalejani.

Lahjoittamisen pitäisi tuntua hyvältä. Nyt tuntuu kuin olisin päättänyt maksaa kymmenen euroa kuussa saadakseni laukun hihnaani "vapaudut feissaajista" -pinssin.

Hävettää tämmöinen murjottaminen, hyväänhän ne rahat menivät. Pitänee paikata pahoja ajatuksia osallistumalla Nälkäpäivä-keräykseen.

Satu huomasi, että minä pönötän kasvisravintola Katriinan sivuilla olevassa esittelykuvassa.


Vähänkö siistii, pääsin nettiin!

Ihmettelin aiemmin lukijamärääni ja ihmettelen edelleen. Ja nyt Vuodatuksen oma statistiikkakin näyttää toimivan. Sen mukaan kävijöitä on keskimäärin 127/päivässä! Oho. Tosin tuosta aika monet ovat omia selainavauksiani.

Mielenkiintoisia ovat myös tänne tuovat Google-haut. Ohessa Top18.

1			flat eric
2			erkka
3			laulunsanoja
4			aurinkolasit vahvuuksilla
5			hesarin wlan
6			jean pierre furlan
7			kirsi myllyniemi
8			koss porta pro
9			moottorisaha
10			nightwish wishmaster
11			katalonia katalonia
12			marinkaisissa
13			moottorisaha partner 55
14			netti videot
15			partner 5000 moottorisahat
16			porn animades
17			usb and autoradio
18			vista nokia pc suite

Porn animades, WTF? Tosiaan, siinä olen ykkönen.

Pyörin tuossa Blogilistalla tutustumassa sen uuteen FAQ-palstaan. Siitä viisastuneena korjailin omia listalle ilmoittamiani avainsanoja ja perustin omenazombi -luokan. (Katso Olli, taas yksi!).

Tietojani päivitellessä tulin kurkanneeni tämän tekeleen tietoja: tilaajia on 13 ja lukijoita peräti 27 viikossa. Ei mitään A-listaa, mutta selvästi enemmän kuin luulinkaan. Part of the long tail and proud of it, ja silleen.

Perustin hiljattain Numeraali-blogin, johon teen pitkälti - yllätys yllätys - numeropainotteisia postauksia. Eli vastaantulevia tilastoja ja sen sellaista.

Varsinaista masterplania blogille ei ollut, lähinnä halusin kokeilla alustana olevaa Wordpressiä. Sinne on nyt kertynyt muutama merkintä, joten käykääs lukemassa, jos moinen kiinnostaa. Havaintovihkon Tuomo näytti tuonne jo eksyneenkin. :)

Astuin juuri uusien lasieni päälle. Mutkalle menivät. Tyhmätyhmätyhmätyhmä. Saisikohan niitä suoristettua itse...

Selailin tuossa läpi Espanjan reissulla otettuja kuvia. Barcelonan L'aquariumissa yritin napata itsestäni ja hirmuisesta hai-kalasta yhteispotrettia. Tulokset eivät olleet ihan pro-tasoa...

Juomia kulutettiin maltillisesti, mutta ruokaa upposi sitäkin enemmän – juhlan kruunasi maahan rakennetussa kuopassa valmistunut herkullinen rosvopaisti. Alla muutama prosessikuva, klikkaa kuvasta suurennos.


Juhannusjuomista sen verran kuitenkin, että viemisinä ollut kymmenvuotias Laphroaig oli jälleen vallan mainiota. Runsas savun maku ja tuoksu tekevät siitä ehdottomasti lempiviskini.

Liityinkin heti kotiin palattuani Friends of Laphroaig -klubiin – koukkuna jäsenyydessä on leikimielisesti lunastamani osuus tislaamon maista, josta minulle maksetaan silloin tällöin "vuokraa" pienen näyteryypyn verran.



Nyt juhannuspyykit pyörivät jo pesukoneessa ja laukut odottavat lisätäyttöä Espanjan-reissua varten. Lento lähtee keskiviikkona Barcelonaan, siellä ollaan muutama yö, jonka jälkeen mennään kaverin luokse Tortosaan.

Päivittelen matkakuvia tänne tien päältä tai viimeistään reissun päätteeksi.

Kuten 5.263.642 kanssakansalaistani, minäkin lähden tästä juhannuksen viettoon.

Suuntaamme kohti Kokkolaa, tarkemmin sanottuna Lohtajan Marinkaisissa olevaa anoppilaa. Itse juhannus menee leppoisasti saaristossa Sadun vanhempien mökillä.


Kokkolan seutu kuuluu harmillisesti juuri niihin alueisiin, joissa punkit voivat levittää puutiaisaivotulehdusta. Päätimmekin pelailla varman päälle ja hankimme kolmen vuoden rokotteen.

Kävin tilaamassa tänään uudet silmälasit.

Vahvuutta tuli lisää aavistuksen verran, eli molemmissa silmissä 0,25:n päivitys miinus kahteen. Varsinaista tarvetta lisäteholle en ollut vielä huomannut, vaan halusin vain uudet lasit tummenevilla linsseillä - en nimittäin pidä silmälaseihin asennettavista klipsiaurinkolaseista, enkä halua käyttää piilolinssi-aurinkolasit -yhdistelmää.

Alun perin lähdin katselemaan nykyisen kaltaisia, hieman kantikkaampia laseja, mutta kaupassa iski sitten vaihtelun halu. Tehon vahvennus on sitä paitsi niin pieni, että voin käyttää nykyisiä laseja uusien rinnalla.

Vaikka ulkonäöllistä osviittaa saa postauksen kuvasta ja tuosta yläpalkista, niin voisin lisätä tänne ennen-jälkeen kuvat kunhan saan lasit lopullisesti haltuuni. Mutta miltäs näyttää noin alustavasti?

Romukasa tunnustaa murhanneensa majavan. Kysessä ei ole oikea lattahäntä, vaan eläinkokeiden uhriksi joutunut Beaver-merkkinen hiirimatto.

Tunnistin itseni kirjoituksesta täysin. Minulla pakonomainen tarve ruuvailla kuivamustekyniä auki ja kiinni, venytellä niiden jousia ja väännellä kynän kyljessä olevaa klipsiä kunnes se lähtee irti.

Samaa tarvetta ruokkii työpöydältäni löytyvien pyyhekumien viiltely ja pistely - puhumattakaan kynttilöistä, joiden pehmennyttä steariinia on kiva muovailla sormin ja kaivella "laavatunneleita" tulitikuilla.

Erkka, Satu sekä keltainen ystävämme Flat Eric.