Bongasin tänään Helsingin Sanomien verkkolehden(1 puolelta ainakin itselleni uuden toiminnon: Lehtihyllyn. Tai oikeastaan kyse leikekirjasta, sillä toiminto mahdllistaa yksittäisten artikkeleiden muistiin laittamisen lyhyen (160 merkkiä) muistiinpanon kera:
Tallennetut artikkelit löytyvät sitten Lehtihylly-välilehdeltä.
Voidaan tietenkin kysyä, että löytyykö tälle toiminnolle rakoa kun on jo Delicious ja miljoona muuta enemmän tai vähemmän sosiaalista kirjanmerkkipalvelua? Vastaukseni on: kyllä löytyy. Suurin osa Hesarin ja muiden kotimaisten sanomalehtien lukijoista ei ole webin kirjanmerkkipalveluista kuulleetkaan ja useimmat kääntyisivät varmasti kannoillaan jo englanninkielisen käyttöliittymän nähdessään.
Askel on siis oikeaan suuntaan ja kehittyessään se voi hyvinkin edistää käyttäjien sitoutumista lehteen. Hyvä kysymys on, että mitä tapahtuu jos lopetan tilaukseni? Menetänkö myös lehtileikkeeni? Fyysisessä maailmassa se olisi absurdia, toivottavasti digipuolella on mietitty asiaa myös asiakkaan kannalta.
Pidän peukkuja toiminnon laajenemiseksi myös ei-maksullisella puolella oleviin uutisiin ylipäätään sisältöyksiköihin kuten vaikkapa sarjakuviin. Toiminnallisuus voisi olla myös jonkinlainen täky saada ei-maksavat lukijat rekisteröitymään ja samalla vakiinnuttamaan nimimerkkinsä uutisten keskustelupalstoilla – vakiopseudonyymin käyttäytymistä kun kontrolloidaan satunnaista puskahuutelunimikettä tarkemmin.
Suotavaa olisi myös laajentaa toiminto myös muihin Sanoman lehtiin – se tosin vaatisi pellin alla isompaa remonttia. Lehtihyllyn sarakkeista näyttäisi löytyvän yhtenä erottelijana HS-logo, joten ehkä usean lehden järjestelmään on jo teknisesti valmistauduttu (ellei erottelu tule vain HS/Nyt/Kk-liite -välille).
Hienoa olisi jos mobiilisivusto ymmärtäisi maksavia käyttäjiä ja myös sitä kautta pääsisi verkkolehteen ja lehtihyllyyn käsiksi.
Ja vielä vieno pyyntö Sanoman suuntaan: eikö sivusto voisi oikeasti muistaa kirjautumistani jos niin haluan? Toimintoa on lupailtu jo pidemmän aikaa.
***
1) Hesarin verkkolehti, eli ei HS.fi vaan sen alta löytyvät maksullisen digilehti-osion alta löytyvä verkkolehti, joka on siis html-muotoinen versio päivän printtilehdestä, mutta ei ole kuitenkaan se flash-pohjainen selailtava näköislehti.
Ilokseni huomasin, että Hesari on käyttöön lyhytlinkkaustavan, jota olen jo pitkään haikaillut rantautuvaksi kotimaiseen printtimediaan. Kuukausiliitteen lokakuun numerossa (€) ollessa jutussa YouTube-hitiksi nousseen Niilin hanhet -hupivideon virallinen ja vaikeaselkoinen YouTube-url, http://www.youtube.com/watch?v=Lo_edXUlrT8, oli korvattu uudelleenohjaavalla lyhytlinkillä hs.fi/v1:
Tämä on printtilukijoiden palvelemista jos mikä. Toki selkokieliset osoitteet kuten www.kiasma.fi voi toki jatkossakin kirjoittaa sellaisenaan, mutta silloin spesifimpi pidempi url ei sisällä mitään informaatioarvoa lukijalle (esim. http://www.kiasma.fi/index.php?id=2028) on lyhytlinkkaaminen paikoillaan.
Mitä tahansa lyhytlinkkipalvelua ei kuitenkaan tule käyttää. Hoitamalla uudelleenohjaukset itse, lehti varmistaa myös niiden toimivuuden. Viime vuosina kasvussa ollut bit.ly/tr.im/tinyurl -lyhytlinkkipalvelujen käyttö on mielestäni kestämätöntä, sillä ne ovat palveluja, joilla ei ole kunnollista liiketoimintamallia, ja siten ei myöskään mitään varmuutta linkkiohjausten pysyvyydestä. Yksittäiselle kuluttajalle on usein yhdentekevää toimiiko kertakäyttötarpeeseen tehty pitkän karttalinkin typistys viiden vuoden kuluttua, mutta massoille sisältöjä tuottavien firmojen on syytä suhtautua rikkinäisten linkkien uhkaan vakavammin.
Josta tuli mieleeni, että miksi ihmeessä muuten kaikki palveluunsa tulevat linkit typistävä Twitter ei ole vieläkään ostanut käyttämäänsä bit.ly -palvelua itselleen?
Kesän reissaamiset alkavat lähestulkoon olla reissattuja. En muista milloin olen viimeksi ollut yhtä paljon pois verkosta. Jotain sentään tuli kämyisen mobiiliselaimenkin läpi kurkittua, erityisesti suosittelulistalle nousee (jälleen) Jari Lindholmin blogi. Lindholm on aloittanut ja lopettanut blogeja tasaiseen tahtiin, nykyinen löytyy Suomen Kuvalehden verkkosivuilta, joten vanhojenkin on syytä päivittää RSS-lukijansa.
Lindhomin blogin parasta antia postaukset, joissa hän tiukkaan ja huolestuneeseen sävyyn huomauttelee suomalaisen median sotauutisoinnin asiavirheistä ja laiskuudesta asianmukaisesti argumentoiden ja linkittäen – hyvästä esimerkistä käy tämänpäiväinen postaus.
Tarkoituksenani on ollut jo pariin otteeseen suositella mediakritiikkiä harjoittavaa Kiilablogia, joka vaikuttaa elinvoimaisimmalta ryhmäblogilta hetkeen. Kirjoittajina on pääasiallisesti Tampereen yliopiston tiedotusopin opiskelijoita.
Olen pitkään kiroillut YLEn Areenaa, jonka selauslogiikka ei runsaasta harjoittelusta huolimatta tunnu miellyttävältä.
Ilahduinkin suuresti kun tulin viimein tutustuneeksi YLEn kännykkäselaimille optimoituun yle.mobi-sivustoon, jossa podcasteja pääsee selaamaan ja kuuntelemaan varsin suoraviivaisesti myös tietokoneen selaimella.
GooseGrade-plugin Wordpress-käyttäjille mahdollistaa korjaus- ja muutosehdotusten keräämisen lukijoilta.
Esimerkiksi kirjoitusvirheen bongannut lukija voi näppärästi maalata virheellisen kohdan ja ehdottaa oikeaa muotoa. Ehdotus siirtyy tarkastettavaksi blogin kojelautaan, josta blogin haltija voi myös hyväksyä muutoksen nappia painamalla.
Koska kyseessä on "vain" plugari, toiminnon (ja sen käyttötaidon) levinneisyys jää varmaan pieneksi, mutta hyvän yleisösuhteen saavuttaneissa asiablogeissa tälle varmaan löytyy käyttöä.
Mitä veikkaatte, minä vuonna verkossa toimivat uutispalvelut ottavat vastaavan käyttöön?
Lukekaa Pnin postaus ensin, niin sitten voin kommenttina vielä lisätä, että totta kai Googlekin haluaa ennen pitkää järjestelyistä osansa, mutta sillä näyttäisi olevan malttia pyörittää palvelua "tappiollisesti" kunnes lyhyiden referointien lähteenä olevat uutissivustot nettoavat tajuavat niille itselleen palvelun kautta keräytyvän huomattavasti suuremman nettoarvon. Täytyy myös muistaa, että monet tiedotusvälineet olisivat varmaan innolla mukana, mutta STT seisoo tulppana edessä.
Kappas, YouTube julkaisi oman kansalaisjournalismiin keskittyneen Citizen News -osionsa. Jos ymmärsin oikein, niin ideana on toimituksellisen valinnan perusteella nostaa esiin laadukkaita kansalaisraportointeja.
Tero Lehto tekee Tietokone-lehden blogissa mielenkiintoisen havainnon kuinka MTV3 haastatteli kymppiuutistensa insertissä sähkönkulutusta mittaavan ohjelmiston käyttäjää jättäen mainitsematta, että haastateltava oli samaisen ohjelmistovalmistajan PR-päällikkö:
"Sanomalehti- ja televisioväki ilkkuu usein, ettei nuorison pitäisi
liikaa luottaa siihen intternettiin, jossa voi olla mitä tahansa. Ei
nuorison välttämätä kannata sokeasti luottaa tv-uutisiinkaan."
Pirkka pohtii blogissaan osuvasti nettitekstin sopivan pituuden myyttiä. Minä komppaan, että pidempien artikkelien kohdalla kriittistä ei ole niinkään se pituus, vaan se jaksotus. Asia ei ole sen ihmeellisempi printtipuolellakaan, hyvin taitettua lehteä on mukavampi lukea kuin monotonista kirjaisinmassaa.
Boing Boing Gadgetsin Joel Johnson vieraili operaattori AT&T:n kustantamassa ja julkaisemassa teknologiaohjelmassa kaapaten harmittoman gadget-keskustelun ärhäkäksi kritiikiksi AT&T:n suunnittelemia verkon suodatustoimenpiteitä vastaan.
Ei liene mitenkään yllättävää, että nauhoitukset keskeytettiin ja pienen puhuttelun jälkeen show aloitettiin alusta talon pillin mukaan tanssien. Mutta mitäpä pienistä, luonnollisesti yleisössä istui Johnsonin oma kameramies, joka taltioi keskustelun ensimmäisen version:
Tämän luettuani ensin nauratti ja sitten itketti.. Otetaanpa ruutukaappaus vielä muistoksi, eihän tätä muuten kukaan usko sen jälkeen kun juttu on siivottu arkistoista:
Ei, ei edes tuo "sen aitoutta ei pysytä takaamaan" ei pelasta tätä.
