Tuttava kysyi ohimennen, että olenko lopettanut bloggaamisen – eikö se enää ole niin hienoa enää? Kiitos vain kysymästä, mutta en ole lopettanut ja bloggaaminen on edelleen hienoa.

Suhtaudun kuitenkin hieman ristiriitaisin tuntein Digitodayn Blogit kunniaan -kampanjaan, joka koostuu blogikyselystä ja kilpailusta, jolla valitaan "parhaat blogit". Kyselyjen tuloksia on ihan mukava lukea, mutta blogien parhausjärjestykseen asettelu on mielestäni hieman typerää, koska jotenkin tuntuu, että palkituksi tulevat ne suurta yleisöä puhuttelevat poikkeukset, kun taas sosiaalisen median hienous on keskiverrossa.

Blogilistan beta -versio on nyt kutsupohjaisessa testausvaiheessa. Muutoksista kerrotaan hieman laajemmin Listan kätköistä -kehitysblogissa.

En lähde nyt tässä erittelemään laajemmin mitä hyvää tai huonoa betassa on kun se tuntuu muuttuvan koko ajan. Itseni ja muiden testaajien antamaa avointa palautetta voi tarkastella aiheelle omistetulta Jaiku-kanavalta.

Niille, jotka eivät jaksa jonottaa testaajaksi, mutta vilkuilu kiinnostaa, nappasin läjän screenshotteja Flickriin. Kuvat ovat käytettävissäsi, jos kaipaat kuvitusta esim. omaan aihetta käsittelevään postaukseesi.


Monet betan starttiin toteutuneista ja jatkoon luvatuista muutoksista tuntuvat myötäilevän Blogihakemisto.fi -projektimme avointa toivelistaa, joten eipä voi olla kuin tyytyväinen.

Projektista puheenollen, jos osallistuminen avoimeen ideointiin Wikissä kiinnostaa, niin ottakaa yhteyttä vaikka allekirjoittaneeseen tai projektin isään, Ilkkaan. Blogihakemisto-projekti on Blogilistasta ja Sanoma Digitalista irrallinen, mutta hedelmät ovat myös heidän noukittavissa ja yhteistä palaveriakin on jo pidetty.

Hesari julkaisi jutun suomalaisista blogeista ja luonnollisesti metabloggaajat reagoivat, olen keräillyt Delicious-palveluun linkkejä eri puolilla käytävään keskusteluun.

Näin karkeasti lonkalta summattuna bloggaajien (joiltain osin myös itseni) esittämän kritiikin joukosta voidaan nostaa seuraavia tuntoja:

• Hesarin juttu yksinkertaisti liikaa mitä bloggaaminen on tai niputti bloggaajat liian homogeeniseksi ryhmäksi.
  
• Jutussa esitetyt odotukset ja oletukset kansalaisjournalismista ovat journalismille asetettujen odotusten ja oletusten vinouttamia, eivätkä siten kuvanneet kansalaisjournalismia ilmiönä riittävän tarkasti.
• Juttu ei huomioinut realistisesti kansalaisten verkkokirjoittamisen roolia suomalaisessa mediaekosysteemissä tai suorastaan väheksyi sitä.
• Jutussa viitattiin johonkin epämääräiseen "lupaukseen", joka blogeista on annettu, ja siihen että bloggaajat ovat pettäneetettä bloggaajat eivät ole täyttäneet tätä lupausta, vaikka monien mielestä tulevaisuusvisio, johon jutussa viitataan on monilta osin toteutunut.
  
• Jutussa käytetty terminologia on väärä.
  
• Jutussa Blogilistaa ja sen tilastoja käytetään esimerkkinä tavalla joka antaa vääristyneen kuvan suomalaisesta blogosfääristä ja siihen kuuluvien blogien määrästä.
• Jne.
  

Tässä vaiheessa on pakko sanoa, että en ole ikinä törmännyt minkään asian harrastajaan saati sitten asiantuntijaan, joka olisi pitänyt toimittajan päivälehdessä julkaistua juttua hänen intohimonsa kohteesta näkökulmiltaan niin monipuolisena, terminologialtaan virheettömänä ja sisällöllisesti niin asiantuntevana, etteikö hän löytäisi siitä virheitä, joita asiaan samalla tunteenpalolla paneutumaton toimittaja ei vain voi tunnistaa.

Edellisellä en tarkoita sitä, että että juttu olisi ollut täyttä roskaa ja kritiikkiä esittävät bloggaajat täysin oikeassa.

Tässä tapauksessa on nimittäin myös niin, että kriitikoilla ei ole täysin yhtenevää kantaa myöskään siitä miten termejä tulisi käyttää ja miten bloggaamista pitäisi kuvata tai mitä kansalaisjournalismi tarkoittaa, joten suotaneen pieni liikkumavara myös asiasta kirjoittavalle toimittajalle.

Bloggaajien omien määritelmien puutteelisuus ei myöskään tarkoita, että Hesarissa ollut juttu olisi ollut virheetön ja kriitikot väärässä.

Olen viime vuosien aikana lukenut opintojen ja työn puolesta monta kottikärryllistä aihepiiriä sivuavia akateemisia artikkeleja, lehtijuttuja ja blogipostauksia, enkä voi sanoa, että missään olisi vielä esitetty vedenpitävää vastausta edes siihen miten blogi loppujen lopuksi määritellään tai mitä "kansalaisjournalismi" oikein tarkoittaa. Journalismin määrittelystäkin löytyy nyanssieroja kulttuurien välillä ja sisällä, vaikka asiaa on tahkottu huomattavasti pidempään.

Pointtini siis on, että kun ei kerran puhuta luonnontieteellisistä vakioista, niin tämänkaltainen keskustelu ja kritiikki on varsin tervettä. Kuten blogosfäärissä on jo huomattu, niin yksi keskustelukierros ei vielä kesää tee, vaan käsitteet ja niiden määrittelyt vakiintuvat vasta vuosien saatossa. Siinä ohessa ja sen jälkeenkin ehdimme vielä nähdä monta lehtijuttua, tieteellistä artikkelia ja blogipostausta, joista kaikki eivät ole samaa mieltä.

Enkä nyt sano, että nyt äänessä olevat olisivat niitä, jotka sanamuodoista päättävät, sillä samaa keskustelua käydään myös muissa maissa ja valitettavasti englanniksi käydyillä keskusteluilla näyttäisi olevan pisimmälle kantavat vaikutukset. Tämä ei tarkoita, etteikö kulttuurisidonnaisia määritelmiä voisi syntyä tai että tämänpäiväinen keskustelu olisi turhaa – päinvastoin, keskustellaan toki lisää.

Omalta osaltani päivän antoisimmat kommentit löytyivät bloggaajien reaktiota turhankin yksinkertaistaen moittineen Tuomo Björkstenin postauksen kommenteista, missä Tuomon sekä nimimerkki Koon täsmällisemmät argumentit selkeyttivät minulle parhaiten miksi termin "kansalaisjournalismi" käyttö herättää monissa journalisteissa hylkimisreaktion ja mihin kysymyksiin määrittelyssä pitää vastata.

Lisäksi suosittelen Hesarin toimittaja Jussi Ahlrothin vastakommenttia kollegansa juttuun sekä Jere Majavan omassa blogissaan suorittamaa pohdintaa. Lisäys: Sekä tietysti Lehteä.


Lisäys 2: Aivan kuten bloggaajat reagoivat kun heistä puhutaan, on nyt jutun tehnyt toimittaja Esa Mäkisen vuoro olla puolustuskannalla. Tätäkin kirjoitusta siteerataan.

Olli kysyy kuinka usein ihmiset perkaavat blogitilauksiaan:

• milloin viimeksi poistit blogin/blogeja rss-lukijasta/suosikeista ja miksi?
• miten tiuhaan tilaat uusia blogeja tai poistat entisiä?
• tapahtuuko se edes jokseenkin säännönmukaisella tahdilla?

Viimeksi poistin blogin seurannasta viime vikolla - syynä yleisin, eli kiinnostavia postauksia oli todella vähän suhteessa ei-kiinnostaviin. Poistan blogeja seurannasta n. kerran kahdessa viikossa.

Lisään uusia blogeja tai muita syötteitä seurantaan n. muutaman viikossa. Lisään enemmän kuin poistan, joten olen joutunut luomaan RSS-lukijana käyttämääni Google Readeriin sopivan hierarkian.

Kuten monessa muussakin RSS-lukijassa, myös Google Readerissa syötteet voi jakaa kansioihin, jolloin tuoreimmat postaukset voi lukea joko lähde- tai kansiokohtaisesti. Syötteen voi myös merkitä kuuluvaksi useampaan kansioon.

Itselläni on käytössä n. 20 kansioita, joihin jaottelen blogeja käyttäen kriteereinä esimerkiksi kiinnostavuutta, teemaa, tyyliä, kieltä ja päivitystahtia.

Ensimmäisessä kansiossa ovat blogit, jotka saavat huomioni aina ensin – niiden postaukset kiinnostavat aina ja niitä on mukava lukea myös mobiilisti.

Toinen kansio on ensimmäisen esiaste, sieltä noustaan ykköskansioon ja sinne pudotaan ykköskansiosta. Tässä jaottelussa ei ole kyse niinkään laadusta, vaan mukavaksi havaitusta lukujärjestyksestä – blogeja on kiva lukea niin, että peräkkäin nautittavat postaukset muodostavat mielekkään ryppään.

Kahden ensimmäisen lisäksi minulla on lukuisia kansioita blogeille, jotka päivittävät erityisen paljon tai niiden postausten määrä/mielenkiintoisuus -suhde on heikko, mutta mielenkiintoisia postauksia siis kuitenkin löytyy. Kerään tällaisten blogien jutut kansioihin, jotka voin sitten silmäillä nopeasti läpi ja paikallistaa ne oleelliset. Jos poistan jonkun blogin tilauksen, niin se todennäköisesti kitunut jo pitkään, joissain näistä kansioista.

Sitten minulla edellisen kaltaiset jaot myös ulkomaalaisille blogeille, niitä on mukava lukea erillään paitsi kielen, myös erilaisten viittaussuhteiden vuoksi.

Lisäksi minulla on kansioita, jotka on omistettu blogiryppäille, jotka tuottavat valtavan määrän merkintöjä päivässä. Tällaisia ovat esimerkiksi vekotin- tai softablogit. Selaan nämä yleensä päivittäin läpi varsin rivakalla tahdilla – jos kansio on ehtinyt paisua useamman päivän, niin merkkaan surutta kaiken luetuksi.

Omat kansionsa ovat saaneet myös sarjakuvat, ihmisten Flickr-feedit, Flickrin kommentit, tietyt foorumit ja organisaatioiden tiedotesyötteet. Tiedotusvälineiden syötteet ja muut todella aktiiviset lähteen säilytän kansioiden ulkopuolella, sillä niitä on mukavinta lukea lähde kerrallaan.

Yllä olevan kuvauksen pointti on siis, että tilaan paljon uutta, mutta poistamisen sijaan luon limbokansioita, jonne siirrän syötteitä, joita en jaksa aktiivisesti seurata, mutta joita paremman puutteessa pureskelen suurempina ryppäinä.

Haakanalta löytyy tiedote.

Pikakommenttina: Diili on hienoa Blogilista.fi:n kehityksen kannalta, sillä sellaista ei ole ikuisuuksiin tapahtunut... Mutta olisin niin mielelläni nähnyt, että Blogilistan olisi ostanut jokin pulju, jolla ei olisi taskussaan niin suuria perinteisen median tarjontaa kuin Sanomilla. Veikkaanpa, että liuta vanhoja bloggaajia karkaa listalta, mutta pidemmän päälle liikenne on sisäänpäin.

Tämä pistää ensi kuussa olevan Hesarin bloggaajailtaman ihan uuteen valoon. Odotan mielenkiinnolla.

Lisäys:
- Hesarin juttu

TechCrunch: "The Blogosphere Needs A Vacation"

Jep jep.

Teemu Arinan ruoskii kahvilaketju Picnicin kampanjasaittia, joka jäljittelee kömpelösti blogimuotoa. "Millan blogissa" keksitty kolkytjotain kaupunkilainen kirjoittaa arjestaan ja mainitsee vähän väliä käyvänsä Picnicissä.

Teemu ei tykkää, sillä hänen mielestään sivusta ei käy riittävän selvästi ilmi, että sivu on mainos ja toisekseen sisältö on liian epäuskottavaa niin hölmöjen tekstien kuin liian ammattimaisten valokuvienkin vuoksi. Lisäksi \"blogista\" puuttuu liikaa nykyaikaisille julkaisualustavetoisiile blogeille ominaisia ominaisuuksia kuten kommentointi ja RSS, permalinkkejäkään ei merkintöihin ole.

Teemun pointit ovat erittäin hyviä, jos niiden kautta tarkastellaan yritystä luoda autenttinen blogi edustamaan jotain firmaa pidemmällä ajanjaksolla. Mutta siitähän tässä \"Millan blogissa\" ei ole kyse, vaan saittihan on jokseenkin suoraviivainen ja suhteellisen lyhytaikainen kampanja, jonka tavoitteena tuskin on luoda keskustelukontaktia asiakkaisiin tai päivittää \"blogia\" markkinoitua kilpailua pidempään.

Kun tämä otetaan huomioon, niin tekniset puutteet, kuvien kova laatu ja sisällön mainosmainen falskius - eli saitin epäuskottavuus noin ylipäätään - tekevät tästä \"blogista\" omalla tavallaan reilumman mainoksen. Jos homma olisi toteutettu vaikkapa Wordpressilla ja sisällöstä tehtäisiin autenttisempaa, olisi väärinkäsityksen mahdollisuus suurempi ja kritiikki aavistuksen ansaitumpaa.

Ja kyllä se Picnicin logokin löytyy kun sivua scrollaa alaspäin ja sivulle tultaessa käynnistyvä mainosvideo tekee asian myös varsin selväksi. Sen lisäksi navigaatiosta ja otsikkobannerista silmään pistävät sanat "mainos" ja "kilpailu", joten tuskin kovin moni erehtyy luulemaan blogia niin oikeaksi, että asialla olisi merkitystä. Kuluttajaa tarkoituksella huijaaviin, ns. fake blog -kategoriaan Millan blogi ei siis tipahda.

Yhtä mieltä Teemun kanssa olen siitä, ettei blogimuotoisuus ole tässä ehkä se paras ratkaisu...

...mutta pienellä viilauksella se voisi olla. Esimerkiksi jos Picnic tarjoaisi asiakkailleen ilmaista wlan-yhteyttä tiloissaan ja osa noista mainossivun "postauksissa" mainittaisiin kuinka kertoja kirjoittaa blogiaan kahvilasta käsin. Silloin viesti "tulkaa meille" olisi jotenkin soinnussa mainoksen muodon kanssa, eli tyyliin "tulkaa meille kahville ja bloggaamaan".

Ja tarjoamalla asiakkaille mahdollisuuden viestiä puljun infralla saatettaisiin nähdä aivan aitoja blogimerkintöjä, joissa kirjoittaja huomauttaa olevansa kahvilla Picnicissä ja kiittelee ilmaista yhteyttä ja ehkä samalla sitä patonkiakin.

Marinadi kirjoitti blogien kävijätilastoinneista miellyttävän selkokielisesti, kiitos siitä. Aihepiiriin käsittely nosti pintaan jo pitkään mielessäni kuplineen ärtymyksen, jonka tiimoilta minun on nyt pakko osoitella sormella vähän jokaista bloggaajaa, luultavasti myös itseäni.

Jos blogiemme kävijästatistiikoista käy ilmi lukijoidemme IP-osoite tai tarkemmin sanoen mille organisaatiolle kyseinen osoite kuuluu, niin miksi helvetissä tiedolla pitää leveillä julkisesti?

Ymmärrän oikein hyvin, että mieliämme kutkuttavat vierailut jonkin suuryrityksen tai valtiollisen instituution koneilta - onhan niin helppoa fantasioida omien kirjoitusten kiinnostavuudesta tuotekehityksen tai ministeritason päätösten kannalta.

Yrittäkäämme silti pitää turpanne kiinni. Lukijamme ovat mitä todennäköisimmin tavallisia ihmisiä (sillä muunlaisia tässä maailmassa ei juurikaan ole), jotka vain sattuvat pitämään kirjoituksistamme tai ovat sattumalta eksyneet paikalle googlettamalla.

On mielestäni äärettömän epäkohteliasta rehennellä niinkin identifioivalla tiedolla kuin lukijoiden työpaikalla. Tiedon yhdistäminen varsinaiseen henkilöön on tietenkin varsin hankalaa, se mutta yrittäkääpä eläytyä hetkeksi vähemmän nettitaidokkaan ja nettipresenssiään vaalivan surffarin tunteisiin - itse voin kuvitella, että ahdistavalta tuntuu.

Ja sanotaanpa vielä näin: jos joku yritys alkaisi toitottamaan vastaavia tietoja omien sivujensa vierailijoista, niin monet bloggaajista olisi vikisemässä, että "kuinka ne kehtaa".


Alleviivaan vielä, etten ole kieltämässä kaikkea tilastojen julksista pureskelua. Maa- ja kaupunkikohtaiset tilastot ja tekniset kuriositeetit kuten selainversiot ja ruuduntarkkuudet ovat ihan ok.

Media Culpa kertoo, että Ruotsin Metro-lehti alkaa maksaa Metrobloggen -blogipalvelunsa käyttäjille sivunlatausten perusteella. Liksa (n. 0,3 senttiä / näyttö) alkaa juoksemaan kun blogi kerää 5000 sivunnäyttöä/kk, laskuri nollautuu kuukausittain. 5000 sivunlatausta toisi siis tilille 15 euroa kuukaudessa.

Totta kai aloin heti laskeskelemaan omaa potentiaalista liksaani. Tämän blogin kävijämäärillä ansaitsisin 15-25 euroa kuussa, riippuen hieman mistä ja kuinka tiheään kirjoitan. Sisältöön panostamalla voisin päästä hieman ylemmäksikin, mutta tuollakin summalla voisin kustantaa taloutemme nettiyhteydet.

Vaikka yksittäiselle bloggaajalle maksetut summat ovat kovin pieniä, kuvastaa niiden yhteenlaskeminen omaehtoisen verkkokirjoittamisen merkittävyyttä. Laaja kirjoittajakunta on blogialustan ylläpitäjälle rahanarvoinen resurssi, sillä mitä enemmän ja monipuolisempaa sisältöä on tarjolla, sitä enemmän tavoitetaan myös yleisöä. Ja mitä enemmän yleisöä, sitä enemmän mainostuloja.

Useimmat ilmaiset blogipalvelut on perustettu tällä logiikalla. Koska kenttä alkaa olla jo kovin kilpailtu täytyy kirjoittajia houkutella vaihtamaan alustaa jollain konkreettisella edulla, kuten rahalla. Pieni summa rahaa toimii myös hyvityksenä siitä, että palveluntarjoaja tunkee sivulle graafisia mainosbannereita.

Saa nähdä milloin ja missä muodossa konsepti rantautuu Suomeen. Täällä ensimmäisenä apajille taisi ehtiä Kauppalehti blogialustoineen, mutta lehti ei ainakaan vielä taida tarjota bloggaajille mitään etuisuuksia, ellei helvetin rumasti sijoiteltuja bannereita ja kankeaa urlia lasketa.

Ehkä bloggaamisesta ei tarvitsisi maksaa edes rahaa, vaan sen avulla voisi saada alennusta palveluista tai tuotteista. Kuvitelkaapa vaikka Sanomien blogipalvelu, jonne kirjoittavat saisivat lukijamääriensä perusteella progressiivista alennusta yhtiön lehtien tilauksista. Tai Kesko-bloggaajat, joiden verkkoarvo näkyisi välittömänä alennusprosenttina Plussa-kortin hyväksyvillä kassoilla.

Technoratin David Sifryn State of the blogosphere -raportti tunnetaan nyt nimellä State of the live web.

Kiireen painaessa päälle tyydyn härskisti copy-pasteamaan ja leikkeleemään Sifryn summauksen tähän:

• 70 million weblogs
• About 120,000 new weblogs each day, 1.4 new blogs every second
• 1.5 million posts per day, 17 posts per second
• Growing from 35 to 75 million blogs took 320 days
• 3000-7000 new splogs (fake, or spam blogs) created every day
• Peak of 11,000 splogs per day last December
• 22 blogs among the top 100 blogs among the top 100 sources linked to in Q4 2006 - up from 12 in the prior quarter
• Japanese the #1 blogging language at 37%
• English second at 33%
• Chinese third at 8%
• Italian fourth at 3%
• English the most even in postings around-the-clock
• Tracking 230 million posts with tags or categories
• 35% of all February 2007 posts used tags
• 2.5 million blogs posted at least one tagged post in February

Blozakstan sanoo sen mitä sinä et uskalla.  (via Benrope)

Stephanie Booth oli kirjoittanut ajatuksia herättävän merkinnän Creative Commons -lisenssien tulkintavaikeuksista.

Jos esimerkiksi Flickrissa olevan kuvan uudelleen julkaiseminen on CC-lisenssin perusteella sallittu ei-kaupallisessa yhteydessä, niin saavatko esim. Googlen AdSensea käyttävät blogit hyödyntää niitä?  Harvoin niissä rahaa juurikaan liikkuu bloggaajan kannalta, mutta kaupallisuus = tulojen havittelu, ja sitä paitsi mainoksista eniten hyötyvän Googlen kassavirrat ovat jo suuria. Ja entäs jos mainosten asettaja on blogin palveluntarjoaja?

Vaikeita asioita.

Otsikkossa on eroa edelliseen postaukseen pieni alkukirjain ja tällä kertaa äänessä on Mitvit.

Suomen parhaan blogipalvelun, Vuodatus.netin isä Tuomas Rinta demoaa blogissaan Vuodatuksen omaa videosoitinta, joka julkaistaa sitten joskus palvelun uuden version myötä.

Täytyy sanoa, että vaikka minusta ei ole videobloggaajaksi juuri Tuomaksen mainitsemista syistä, niin blogipalveluun integroitu videohostaus kuulostaa ihan helkkarin hyvältä.

Hetkinen. Vuodatuksen uusi versio? Nyt alkaa kuola valumaan. Vieläkö ehtii toivoa? En halua olla ahne, mutta html mukaan kommentteihin, mahdollisuus merkitä postaus useampaan kategoriaan ja jokin viilaus joka tyrkyttää Googlelle mieluummin hakuun sopivaa postausta kuin sitä kategoriaa, johon haettu postaus kuuluu. Ja jos editorin saisi vielä pelittämään kännykällä, ja ja... ;)

Digitodayn uutisessa viitataan tutkimusyhtiö Gartnerin arvioon, jonka mukaan blogosfääri saavuttaa sadan miljoonan aktiivisen blogin huippunsa ensi vuonna.

Tähänkö lysti sitten loppuu?

No ei tietenkään. Ei blogosfääri kovin hevillä katoa.

Bloggaajien määrän tasoittuminen voisi tehdä itse asiassa ihan hyvääkin. On paljon blogeja, jotka toimisivat paremmin jollain muulla julkaisualustalla. Onneksi tekniikka kehittyy ja ihmiset saavat jatkuvasti uusia välineitä itsensä (digitaaliseen) ilmaisemiseen.

On myös paljon bloggaajia, joilla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa, mutta he kuuntelevat sujuvasti. Blogosfäärin kuolinkelloja kannattaa soittaa vasta siinä vaiheessa kun kukaan ei enää lue blogeja. Internetin käyttäjä määrien jatkuvasti kasvaessa, en jaksa vielä näyttää huolestuneelta.

Johan tätä on saanut odottaa, Blogihaku.com käyttää Googlen hakumoottoria suomalaisten blogien seulomiseen. Palvelu seuloo 12.000 blogia, mikä ei ole koko totuus, mutta "keskeisimmät" varmaankin löytyvät.

Istun toista päivää puhumassa web kaksipistenollasta Konfabulaarissa kuuntelemassa Tuijan puheenvuoroa bloggaamisesta.

Olli ja Zache vilahtivat juuri Tuijan powerpointeissa liityen Tuijan kommentointitehtävään.

Technoratin David Sifry julkaisi juuri State of the Blogosphere -raporttinsa, ja minä kirjoitin siitä referaatin... mutta tein vahingossa siirry-edelliselle-sivulle -hiirieleen ja teksti katosi bittihornaan. Argh!

En jaksa aloittaa alusta, joten kerron tässä ne olennaisimmat:

• Technoratin seurannassa on 57 miljoonaa blogia, uusia blogeja luodaan 100.000 päivätahtia. Noin 55 % blogeista aktiivisia (päivitys viimeisen 3 kk aikana)
  
• Blogosfäärin kasvuarvio on pienentynyt edellisestä, lähinnä tehostuneen roskablogikarsinnan vuoksi (enää 4 % pääsee läpi). Blogosfäärin tuplaantumisajaksi Sifry arvioi n. 230 päivää (ennen puoli vuotta)
• Blogosfääri tuottaa n. 1,3 miljoonaa postausta per päivä
• Englanti on yhä suurin kieliryhmä (39 %), toisena japani (33 %) ja kolmantena kiina (10 %). Länsimaalaiset bloggaavat työajalla ja aasialaiset kiltisti kotonaan.
  

Kannattaa tutustua Sifryn esittelemään blogien arvovaltajakoon. Reilun 4000 blogin muodostama kovin eliitti saa 6 kk aikana linkkauksia 500+ blogista.

Siinä missä Technorati ilmoittaa seuraavansa 57 miljoonaa blogia, kun taas Yahoon omistama Blo.gs pullistelee 159 miljoonalla. Aiheeseen liittyen lukuvinkkinä Wiredin Spam + Blogs = Trouble -artikkeli, jossa mielenkiintoista faktaa roskablogeista ja kritiikkiä blogosfäärin mittailuja kohtaan.

Pinserissä kerrotaan rajapyykkien rikkoutumisesta. Edellinen tuhatluku rikottiin reilut kaksi kuukautta sitten.

Uusia tuulia bloggaukseensa haikailevien kannattaa tarkastaa The Amateur Gourmet -blogin sarjakuvamuotoon tehty postaus.

Tyylikäs ja toimiva toteutus, täytyy myöntää. Apuna on ilmeisesti käytetty Comic Lifea, joka löytyy ilmeisesti vain Mac-versiona... ei kenelläkään olisi hajua vastaavasta PC-softasta?

"Vuodatus.net -palveluun on nyt näpytelty yhteensä yli 250.000 kirjoitusta", kertoo Tuomas.

Robert Scoble pohtii miten yleisön osallistumista voisi mitata verkossa. Tieto on kiinnostavaa etenkin mainostajien kannalta, mutta kyllä peruspulliaistakiin varmasti kiinnostaa mitä muut hänen sivuillaan tekevät.

Bloggaaja voi tietenkin arvioida omaa yleisöään kommenttien ja muiden tekemien linkitysten kautta, mutta suurin osa yleisöstä on aina hiljaisin. Ehkäpä yksi ratkaisu on lukijoiden herkkyys linkkien klikkaamiseen:

"[...] Yesterday Buzz Bruggeman CEO of Active Words, was driving me around and told the story of when he was in USA Today. He got 32 downloads. When he got linked to by my blog? Got about 400.

My audience was (and is) a lot smaller than USA Today, but the engagement of the blog audience got his attention. [...]" -Scoble

En tiedä kuinka validi menetelmä tuo on arvioimaan yleisöä, pikemminkin se testaa bloggaajan kykyä "myydä" linkit yleisölleen. On esimerkiksi aivan eri asia laittaa postaukseen pelkkä linkki, kuin kirjoittaa kylkiäisenä napakka argumentti miksi linkin avaama sisältö on tutustumisen arvoinen.

Olipa miten oli, jos tavoitteena on kehittää omaa bloggaamista, niin lukijoiden klikkaamiskäyttäytymisen seuraamisessa tuntuisi olevan järkeä. Vuodatuksen statistiikka ei anna dataa klikatuista linkeistä, joten sain viimein hyvän syyn valjastaa Google Analytics käyttöön.

Edit: Hups, tämä merkintä oli luonnos, jonka viimeistelyn ja julkaisun piti tapahtua vasta myöhemmin... mutta kun nyt kerran livahti ulos niin olkoot. Tarkoituksena oli ensin kerätä dataa ja sanoa siitä jotain fiksua, mutta palataan siihen sitten myöhemmin...

Foxin The O'Reilly Factorin vetäjä Bill O'Reilly haluaisi hiljentää kriittiset bloggaajat käsikranaatilla.

Skrubussa tänään ollut viikkovitonen vaivaa aivoja viidellä kysymyksellä blogeista. Tässäpä mennään:

1. Pitääkö blogissa olla kommentointimahdollisuus?
   – Ehdottomasti, sosiaalinen kontakti on blogien kantava voima. En kuitenkaan menisi yksioikoisesti riistämään blogin arvoa niiltä sääntöä rikkovilta bloggajilta jos he osallistuvat muuten blogosfäärin toimintaan.
   
   
2. Voiko blogin määritellä sen sisällön kautta?
   Onko joku sisältö blogimpaa kuin jokin toinen?
   – Blogeja voi jakaa eri tyyppeihin sisällön pohjalta, mutta en lähtisi nimeämään mitään sisältöä edellytykseksi blogille. Ehkä ainoana sisältöön liittyvänä tekijänä korosta sitä, että bloggaaja tekee itse sisällölliset valintansa ja edustaa kirjoittajana ennenkaikkea itseään.
    Blogi itsessään ei aseta sisällöllisiä rajoja ja mielestäni kaikki sisällöt sopivat blogeihin. Jos jokin tekee jostain sisällöstä blogimpaa kuin toisesta, niin se johtunee siitä, että valtaosa bloggaajista tallaa muiden viitoittamalla tiellä. Bloggausvälineet eivät vielä mahdollista todellista itsensä toteuttamista.
   
   
3. Mikä siis on blogi? Mitä sanalla tarkoitetaan?
   – Blogi on käsite, jota ei ole järkevää määritellä vain yhdestä näkökulmasta, vaan sitä tulee tarkastella niin teknisesti kuin sosiaalisena ilmiönä. Se on verkkosivusto, johon bloggaajan (myös ryhmä) henkilökohtaisesta perspektiivistä tuottama sisältö arkistoidaan lokimaisessa muodossa tuorein ensin. Blogi on suunnattu muiden ihmisten luettavaksi ja siinä on toimintoja, jotka tukevat ihmisten vuorovaikutusta niin blogin sisällä kuin blogien välillä. Hypertekstuaalisuus on olennainen osa bloggaamista ja samalla myös blogia.
    Blogosfääriin kuuluminen edellyttää mielestäni julkisuutta (kaikki voivat lukea) ja muiden bloggaajien huomioimista linkittämällä tai kommentoimalla. Blogi voi olla myös rajattu pienen ryhmän luettavaksi, eli yritysten sisäiset blogit ovat blogeja vaikka eivät olisikaan kontaktissa blogosfääriin.
   
   
4. Tuleeko blogin määritelmä muuttumaan vuosien mittaan vai tuleeko sana blogi aina tarkoittamaan samaa kuin mitä se tänään tarkoittaa?
   – Teknologian ja ohjelmistojen kehittyessä blogien toiminnot kehittyvät ja monipuolistuvat, joten varmasti myös blogin määritelmäänkin liitetään tulevaisuudessa konventioita, jotka tuntuvat nyt vierailta.
   Tosin perusidea säilyynee samana, kysehän on ihmisen mahdollisuudesta olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa verkon välityksellä ja siinä sivussa toteuttaa itseään julkaisemalla haluamiaan sisältöjä enemmän tai vähemmän globaalille yleisölle... äh, tämä määritelmä kyllä sopii melkein mihin tahansa Web2.0-haihatteluun...
   
   
5. Ovatko blogit ohimenevä villitys? Tylsyykö kynä, ruostuuko sanan säilä? Väsyvätkö lukijat?
   – Blogit tuskin enää häviävät, mutta mikään täydellinen ratkaisu ne eivät ole. Tulee vielä jotain uutta ja vaivattomampaa, joka täyttää samoja tarpeita mitä blogit, jotka tarjoavat nyt ihmisille oman tilan, jonne he voivat juurruttaa omaa (netti)persoonaansa ja jossa he voivat kommunikoida omilla ehdoillaan muiden kanssa. Blogeille on vielä olemassa valtava potentiaalinen yleisö, joten tuskin se heistä on kiinni.
   Uskon etenkin ns. teema- ja asiantuntijablogien elinvoimaisuuteen nykyiselläkin formaatilla, mutta päiväkirjabloggaamisen sen sijaan uskon kehittyvän vielä voimakkaammin jonnekin Windows Live Spaces kohtaa Scrapblogin -tyylisten multimediapläjäyspalvelujen suuntaan.

Äsh, nyt tuli lähtö vieraalta koneelta ja Vuodatus ei mahdollista luonnoksen tekemistä. Päivittelen tätä vielä jos jotain tulee mieleen.

Edit: Pari lisäystä. En vieläkään tyytyväinen, mutta taas pitää mennä.

Leukani loksathti auki kun aamulla luin hetki sitten Kasasta, että pari vuotta vanha Harry Potter -aiheinen  postaus on kerännyt Pinserissä jo yli 20.000 kommenttia. Samik oli ottanut yhteysttä Guinneisn ennätysten kirjaankin, mutta veti vesiperän.

Selitys massiiviselle viestimäärällä löytyy kun ketjua silmäilee hieman. Postauksen kommenttiloota on jossain vaiheessa muuttunut teinien off-topic -keskustelupalstaksi. Viimeisimpinä aiheina lukujärjestykset, koulukuvat ja suosikkini miltä-mun-nimi-näyttäisi-sinisenä. Eikä siinä mitään pahaa ole, minusta on jännä nähdä miten ihmiset ottavat virtuaalitiloja haltuunsa.

Toki Pinseristä löytyy muitakin legendaarisia kommenttiketjuja, esimerkiksi legendaarinen  ilmalämpöpumppu-postaus, jossa yli 2.000 kommentin jälkeen pysytään vielä asiassakin :D

edit: fiksasin linkkejä

Artistit mobiilibloggaa Nokian mannekiineina. Suttuiset kuvat julkimoista baanalla eivät ole enää Seiskan yksinoikeus.

Tuorein postaus ensin -ajattelu on blogikonventio, jota ei juurikaan tarvitse kyseenalaistaa. Sen sijaan jokainen voi kysyä itseltään, onko käänteinen kronologia toimiva ratkaisu arkistoja selatessa.

Minusta on mukava selata uusien blogituttavuuksien arkistoja ja yrittää luoda heistä pienessä päässäni kronologisesti järkevä kertomus. Eli avaan arkiston selaan vanhimpaan merkintään ja luen sitä alaspäin, jonka jälkeen rullaan sivua ylöspäin lukeakseni seuraavan merkinnän. Kovin epäkäytännöllistä.

Onneksi suuri sankarini, Melkein Blogi, kertoo meille miten WordPressin
arkiston kronologian saa käännettyä helpommin luettavaan muotoon, eli vanhin ensin: ohje 1 ja ohje 2.

Muutoksen jälkeen etusivulla ja katerogiasivuilla postaukset esitetään niin  toimivat niinkuin pitääkin, eli tuorein ensin.

Te, joilla WordPress on, ottakaas tämä harkintaan. Ehkä Vuodatuksen asetuksistakin tämmöinen optio joskus vielä löytyy... (vink-vink Tuomas).

Robert Scoble on tyytymätön Technoratin ja muiden blogihakukoneiden antamiin hakutuloksiin.

Optimointi.com suorittaa suomalaista blogikyselyä, mutta Pers-Janne haistaa palaneen käryä. Lue myös Jannen kommenteissa käymä keskustelu Optimointi.comin Nicon kanssa.

Kyselyn ruotsalaisen esikuvan tuloksiin voi tutustua täällä. Siihen osallistui vain 700 ruotsalaista bloggaajaa ja blogien lukijaa - saa nähdä millainen saldo täällä kerätään.

Menin hiljattain ehdottamaan Fotomikille jyväskyläläisten blogimiittiä, ja hommahan lähti vyörymään.

Jyväskylän Blogimiitti -blogissa on käynnissä keskustelu ajankohdan ja tapaamispaikan päättämiseksi.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että miitti tapahtunee tulevan kuunvaihteen tienoilla jonain lauantai-iltapäivänä. Kohtaamispaikoista kärjessä vaikuttaa olevan ravintola Sohwi. Asioihin voi vielä vaikuttaa, joten paikalle mielivät äänestämään, hop-hop!

Minua on askarruttanut jo pitkään kysymys siitä, että olenko blogaaja vai bloggaaja ja harjoitanko blogaamista vai bloggaamista.

Itse olen häilynyt molempien muotojen välillä ja hiljattain vaihdoin bloggaamisen blogaamiseen. Muoto tuntui vain jotenkin loogisemmalta (ok, PA:lla oli vaikutusta asiaan).

Epävarmuus on kalvanut kuitenkin koko ajan mieltäni. Ja Google Fightkin antaa murskaavan voiton bloggaajille...

Soitin tänään Kielitoimiston neuvontapuhelimeen, josta vastausta ei tullut aivan apteekinhyllyltä. Pienen neuvottelun jälkeen he kertoivat suosittelevansa mieluummin bloggaaja- ja bloggaaminen-muotoja. Syynä valintaan oli muotojen parempi sopiminen suomalaiseen suuhun ja ilmeisesti myös kirjoitusasun yleisempi esiintyminen.

Kuitenkin he korostivat, että koska sanat eivät ole vielä täysin vakiintuneet suomen kieleen, joten myös yhdellä geellä kirjoitettu muoto on aivan hyväksyttävä vaihtoehto – aivan kuten surfaus ja surffaus ovat molemmat edelleen hyväksyttäviä muotoja.

Itse taidan kuitenkin vaihtaa taas leiriä, tällä kertaa siis enemmistön ja Kielitoimiston puolelle.

Hei kaikki, minun nimeni on Erkka ja olen bloggaaja.

Pinserissä jännitettiin kuka on kuudestuhannes blogilistalle ilmoittautuja. Pokaalin nappasi katakombi.org.

Ensi reaktioni oli: uskovaisia saatana! tämäpäs mielenkiintoista, kristillinen blogi, jossa ei siteerata isoa kirjaa joka toisessa lauseessa. Sen sijaan blogissa siteerataan Kanye Westiä.

Katakombissa majaansa pitää myös myös ensimmäinen suomalainen kristillinen linkkiblogi Virta, joka pääsi suoraan RSS-lukijani tilauksiin. Täytyyhän sitä tietää, niinku missä mennään.

Blog Heraldin artikkelissa How to make your blog more useable in 3 steps annetaan kolme aika simppeliä ehdotusta blogin käytettävyyden parantamiseen:

1. Rivivälin kasvattaminen
2. Postauksen otsikon näkyminen sivun otsikkossa
3. Linkkien korostaminen muusta tekstistä

Auts. Minä saan näpeilleni jotakuinkin jokaisessa. Kakkosesta en tiedä, mutta kohtien 1 ja 3 säätäminen onnistuu varmaan Vuodatuksessakin.

Jahka sitten kun ehdin...

Kasvatin riviväliä ja muutin linkit perinteisen siniseksi, parempaa väriä testailen myöhemmin.

Kyllähän tuo vähän parani. Vai?

Mahmud Ahmadinejad on perustanut oman blogin.


Mahmud Ahmadinejad. Iranin presidentti.


Just se.

HP:n globaalia markkinointistrategiaa johtava Eric Kintz kertoo meille kymmenen syytä, miksi jokapäiväinen blogaaminen ei ole hyväksi sinulle tai sen puoleen blogosfäärillekään.

Vuodesta 2002 asti blogeja indeksoineen Technoratin toimitusjohtaja David Sifry julkaisi eilen tuoreimman State of the Blogosphere -raporttinsa.

Hänen mukaansa yhtiön seurannassa olevien blogien määrä ylitti 50 miljoonaa heinäkuun viimeisenä päivänä. Sifryn mukaan kasvu noudattaa edelleen sääntöä, jonka mukaan blogosfäärin koko tuplaantuu noin puolen vuoden välein. Heinäkuussa blogeja perustettiin arvioin mukaan noin 175.000 kappaleen päivätahtia.

Sifryn mukaan kasvava ongelma ovat spämmi-blogit. Technorati yrittääkin siivota niitä pois indekseistään ja eliminoida niiden vaikutusta hakutuloksiin. Spämmi poislukien yhtiö arvioi blogosfäärin tuottavan päivittäin noin 1,6 miljoonaa postausta.

Mielenkiintoista on, että englanti on kielenä vallannut ykköstilan takaisin japanilta:

1. Englanti 39 %
2. Japani 31 %
3. Kiina 12 %
4. Espanja 3 %
5. Italia 3 %
6. Venäjä 2 %
7. Ranska 2 %
8. Portugali 2 %
9. Saksa 1 %
   
10. Hollanti 1 %
11. Muut kielet 5 %
    

Sifry huomauttaa, että mielenkiintoisesti englanniksi blogaavat tekevät postauksensa yleensä aamun ja iltapäivän välillä (työaikana) kun taas esimerkiksi japanilaiset vaikuttavat blogaavat enemmän illalla ja yöllä (vapaa-aikanaan).

Oho, Sedis on vieraana YLEn Aamu-TV:ssä, aiheena: Kielletyt elokuvat - valtion elokuvatarkastamon historia.

Haastattelu löytyy piakkoin Mediasalista, esitys oli klo 7.48.

Onnea Janne ja Outi!

Ennekin Blogosfäärissä porua herättänyt Mediaviikko alkaa julkaisemaan bloggaajien kirjoitusten otsikoita sivuillaan.


En osannut ihmetellä asiaa ennen kuin luin Visan Kopun aiheesta esittämän kysymyksen ja Karin siihen antaman vastauksen.

Monet varmaan tietävät sunnuntain Hesarin "Kysy Kirstiltä" -palstan.
Kysy mitä vaan -blogin konsepti on sama - mukana on vain hieman enemmän pilkettä silmäkulmassa.

Kysy mitä vaan on erittäin hauskaa luettavaa, mutta se rikkoo niin selvästi "perinteistä " blogipostauksen määritelmää, joten pieni puritaani sisälläni kysyy: Onko kyseessä blogi?

Itse katson blogin määritelmän sisältävän niin teknisiä kuin sisällöllisiä kriteereitä. Teknisesti Kysy mitä vaan täyttää kyllä blogin tunnusmerkit. Sisällöllisesti sen sijaan kirjoittajalla ei ole kovin suurta valtaa merkinnän aiheisiin, vaan hän joutuu valitsemaan lukijoiden lähettämistä kysymyksistä.

Älkääs ottako tätä liian vakavasti, mutta verratkaapa Kysy mitä vaan konseptia esimerkiksi Marika Fingerroosin palstaan, jota tuskin kukaan kutsuu blogiksi.