Osallistuin viime torstaina Tampereella järjestettyyn AD-MOBI -seminaariin, jonka teemana oli sosiaalinen media ja sen hyödyntäminen.

Seminaarin työskentelyjärjestys oli pitkälti puhujapönttövetoinen, joten riemuni oli rajaton kun pääsin yleisön puolella vaihtamaan ajatuksia Mari Koon kanssa. Mari postailikin jo omia tuntojaan seminaarista seuraavasti:


Aika samanlaiset fiilikset jäivät itsellenikin - harvassa taitavat vielä olla ne kotimaiset Web 2.0 -seminaarit, joissa uskallettaisiin jättää väljät käsitelämmittelyt sekä ilmiön tärkeystodistelut väliin ja siirryttäisiin rohkeammin ideoimaan niitä seuraavia askelia. Noh, kun läksyt on luettu jo etukäteen, niin luento tuntuu usein vain kertaukselta ;)

Mutta olihan siellä paljon mielenkiintoistakin. Sosiaalisen verkon ansaintalogiikoista puhuneelle Kari A. Hintikalle olisikin pitänyt suoda vielä tunti lisää, sillä monia tuuperruttaneesta tahdista huolimatta paljon mielenkiintoista taisi jäädä sanomatta. Yleissivistävänä lukuvinkkinä kaikille aikaansa seuraaville suosittelen Karin Tiekelle  Web 2.0:n liiketoimintamahdollisuuksista kirjoittamaa  julkaisua (pdf).

Hintikan puheenvuoron aikana jäin pohtimaan huomautusta yhteisöllisten palvelujen toiminnollisesta sulkeutuneisuudesta, tarkemmin sanottuna käyttäjien tuottaman sisällön ja kontaktilistojen hankalasta siirrettävyydestä. Itseäni on usein ihmetyttänyt, että miksi MySpacen ja Facebookin käyttäjät voisi olla ystäviä keskenään vaan tilejä on perustettava kaikkialle?

Viime aikoina on povattu teinien massalähtöä MySpacesta, kun kyllästyneet trendsetterit vaihtavat palvelua ja muut seuraavat pitääkseen ryhmän ehyenä. Tämä onkin syy miksi pidänkin blogien avulla verkostoitumisesta - omat valintani eivät aseta rajoituksia muiden palveluvalinnoille.


Mutta takaisin seminaariin.

Esa Blomberg Forum Virium Helsingistä kävi puhumassa Euroviisujen Host City Helsinki -monimediatoteutuksesta, joka vaikutti varsin mielenkiintoiselta, mutta yhteys seminaarin teemaan jäi hieman epäselväksi. Puheessa vilisi vain portaaleja, mobiilija tapahtumaoppaita, ympäri kaupunkia sijoitettuja jättiscreenejä, Second Life -kojuja sekä turisteja haastattelevia viisureporttereita, mutta varsinaisen sosiaalisen median hyödyntäminen tuntui jäävän tapahtumassa varsin olemattomaksi.

Kahvin äärellä Esa huomauttikin, että viisujen tiukkaakin tiukemmin varjeltu brändi ei oikein anna tilaa yleisön vapaalle sisällöntuotannolle. Harmi, sillä olisi hienoa, että viisuyleisöä kannustettaisiin ja tuettaisiin luomaan omia tunnelmiaan omaehtoisesti ja tallentamaan kokemuksiaan vapaasti valitsemiinsa palveluihin. Portaaliajattelu tuntuukin kovin oudolta, kun paikallisten järjestäjien pääpotti nimenomaan olisi yleisölähtöisen Viisu/Helsinki/Suomi -kokemusten viraali leviäminen mahdollisimman laajalle.

Eipä silti, tuottavathan ne ihmiset sisältöä nettiin ihan oma-aloitteisestikin - pienellä vaivalla viisujärjestäjät voisivat sitoa hajallaan olevia sisältöjä yhteen ja tukea faniverkostojen muodostumista ja samalla kerätä pisteet itselleen.


Postaus alkaa nyt venyä sen verran pitkäksi, etten listaamaan kaikkia puheenvuoroista heränneitä ajatuksia, vaan nostan esiin vielä selkeimmin vaivaamaan asian, eli näkökulmien yrityskeskeisyyden.

Vapaaehtoisvoimin tehdyn aivotyön ja tuotetun informaation sekä verkostojen kartuttaman sosiaalisen pääoman luulisi olevan kansantaloudellisesti sen verran kiinnostavaa, että aihepiirille sietäisi uhrata useampi ajatus myös valtion, kuntien ja kansalaisjärjestöjen vinkkelistä. Etenkin kun kansalaisten tietoisuuden lisääminen tuntuu olevan joka toisen projektin tavoite, joten mikäs sen luontevampaa kuin askel viraalien verkostojen suuntaan?

Kaupalliset toimijoiden ansaintalogiikat perustuvat usein suuriin käyttäjämassoihin, mutta järjestötasolla pientenkin ryhmien osallistuminen voi tuottaa jälkeä, jota vanhassa maailmassa sai aikaan vain tukullisella kahisevaa.

Lisäys: Seminaarin slidet ovat nyt saatavilla pdf-muodosssa.