Ylevillä siirroilla ei kyllä taida olla tosiasiassa mitään merkitystä. Kukapa näitä blogeja haluaisi kaupallisesti tai muutenkaan hyödyntää?

Riippuu ihan blogista. Joskus blogiteksteistä on aiheeksi kirjaan, uutispalvelun täytteeksi tai ohjelmoijan koodinsekaan kun on menty julkaisemaan koodinpätkiä. Tai jopa kuvituskuvaksi minne tahansa, jos valokuvia julkaisee.

Aika monta kuvituskuvatiedustelua tullut mullekkin jostain valmiista valokuvista, vaikken edes ole ammattikuvaaja.

Tuomo: Verkkososiaalisena eleenä public domain on mielestäni varsin ylevää. Kaupallisuus ja hyödyntäminen kuuluvat vähän eri arvomaailman piiriin.

Mikael: Flickrin kohdalla olen myös moneen otteeseen pohtinut automaattisa public domain merkintää tietyn tyyppisille kuville, sen verran paljon tulee kyselyjä kuvien käytöstä sekalaisissa yhteyksissä. Ne kuvani eivät todellakaan ole hyviä laadullisesti, mutta niissä on jotain mitä kysyjä ei löydä muualta.

Kotitekoinen trackback.

(Tuolle käytännölle pitäisi muuten keksiä termi. Dragback?)

Jere: Mainiota, liian harva (minä mukaanlukien) jaksaa tehdä noita käsin :)

No, PuhujainKulma on CC-lisenssin alla, joten siinä on aika paljon sisältöä mitä olet ollut tekemässä sen alla.

Sinänsä aika yllättävää tuo että et ole eri lisenssien väliä jaksanut selvittää, koska minusta niiden nimet selittävät ne jo itsessään. Olettaen siis että tarkoitat eri CC-lisenssien kausaaleja.

Henrik: joo, CC-lisenssit ovat helppoja jos niitä ajattelee vain siltä kantilta, että mitä joku muu saa tehdä materiaalilla, jota laitan verkkoon. Omalla kohdallani hankaluus tulee siinä kohdassa kun yritän arvioida miten mikäkin lisenssi vaikuttaa omaan julkaisukäyttäytymiseeni.

Ongelma on myös takautuva. Esim. tässä blogissa on erinäisten merkintöjen yhteydessä kuvia läheisistäni. En haluaisi laittaa niitä jakoon (toki joku ottaa ja käyttää niitä jo nyt jos haluaa, mutta henkinen kynnys koskee itseäni)

Tai jos perustan blogin, joka on lähtökohtaisesti PD tai jokin CC, niin se vaikuttaa samalla tapaa siihen mitä sen jälkeen blogissa julkaisen.

Tämä blogi on liian sekalainen, jotta siihen sopisi mikään lisenssi kuin nyrkki silmään. Pitäisi varmaan perustaa erillinen "yleishydyllinen" blogi, jonka voisi sitten lisensioida ilman tällaisia keinotekoisia henkisiä muureja.

Mielenkiintoinen pointti. Enpä ole koskaan ongelmatiikkaa tuolta kannalta ajatellutkaan. Tämä kyllä minun kohdallani johtuu aika pitkälle siitä että itse omien tekemisteni kohdalla suhtaudun asiaan niin että jos jonkin haluan pitää CC-lisenssejä lukitumpana, en sitä laita internetiin ollenkaan. Tämä ihan siksi että kun jokin on internetissä, se on automaattisesti niin ison joukon ulottuvilla jotka eivät lisensseistä tuon taivaallista välitä että turha taistella tuulimyllyjä vastaan. CC-lisensseissä tunnen että siinä on vielä jonkinasteinen kunniajärjestelmä pystyssä vaikka saattaa mokoma olla harhaa.

Näin ollen minä suhtaudun internet-esityksiin, oli kyseessä mikä tahansa formaatti, samalla tavalla kuin esimerkiksi televisiossa esittämiseen. Ilman erillisiä lupia en julkaise kenenkään naamaa, tekstiä, musiikkia tai mitään. Siksipä esimerkiksi minun omaisiani ei löydy mistään internetistä edes kuvissa elleivät he erikseen ole siihen lupaa antaneet niinkuin esimerkiksi isäni kohdalla, joka nyt työnsä puolestakin on niin paljon esillä että olisi aika typerää asiaa sen kummemmin kieltää.

Mutta itse asiassa tässä tuli korkattua ihan uusi aspekti lisensionti- ja tekijänoikeuskysymyksestä, jota ei pahemmin ole missään käsitelty. Kenties tästä voisi puhua erikseen jossain yhteydessä. Ties vaikka podcastissa...

CC-lisensseissä on sekin puoli, että niillä merkittyyn sisältöön liitetään joskus myös mielikuva siitä, että lisäämällä lisenssi muita kannustetaan sisällön käyttöön. Tämä johtunee osittain siitä, että lisenssejä käytetään vielä suhteellisen vähän.

Ehkä tuo on se pointti, mikä aiheuttaa minulla vaikeuksia lisenssin valinnassa. On sisältöjä, joista en halua pitää kiinni perinteisessä copyright-mielessä, mutta en kuitenkaan halua antaa kannustavaa signaalia niiden käyttöön. En usko, että kukaan niitä käyttäisikään, mutta silti ajatus saa minut epävarmaksi.

Siksi Janin siirto oli silmissäni niin hieno - hän osasi päästää irti ja ylittää epämukavuuskynnyksen.